Klassisten Disney-elokuvien opettamat huonot opit rakkaudesta
Soundtrackit eli ääniraidat ovat ensiarvoisen tärkeä osa mitä tahansa elokuvaa auttaen pääsemään tunnelmaan ja mahdollistaen eläytymisen hahmon tunneskaalaan aina karmivista bassoäänistä kepeisiin ja nopeatempoisiin melodioihin. Vulture on koonnut listan elokuvamusiikeista, jotka ovat onnistuneet parhaiten. He ovat kuitenkin sisällyttäneet listaan vain yhden sijoituksen kultakin ohjaajalta.
Onko lempiääniraitasi näiden joukossa? Klikkaa eteenpäin tutustuaksesi kaikkien aikojen 40 parhaaseen soundtrackiin!
Vuoden 2015 elokuva kertoo tarinan hip hop -ryhmän alusta ja sen ensimmäisistä levytyksistä. Soundtrack pitää sisällään yhtyeen vaikutusvaltaisimpia levytyksiä 1980- ja 1990-luvuilta sekä musiikkia joiltain funk- ja R&B-legendoilta, jotka toimivat Dr. Dren inspiraationa.
Stephen Kingin vuoden 1986 tappaja-autoelokuvassa käytettiin sekä uusia että vanhoja AC/DC-kappaleita. Albumi oli nimeltään Who Made Who.
Baz Luhrmannin vuoden 1996 Shakespeare-sovitus piti sisällään ääniraidan, jolla käytettiin niin nykypäivän top 40 -hittejä kuin vanhan koulukunnan Hollywood-musiikkiakin tavalla, joka romantisoi rakkaustarinan huippuunsa.
Sofia Coppolan vuoden 2006 elokuvan tavoitteena on verrata menneisyyden ja nykyisyyden kuninkaallisten ja julkkisten elämiä. Hän käyttää modernia musiikkia kuroakseen umpeen 1700- ja 2000-lukujen välisen kuilun.
Ranskalaisen ohjaajan Mia Hansen-Løven elokuva kertoo veljensä ja elokuvan toisen käsikirjoittajan Svenin (roolissa Félix de Givry, kuvassa) kokemuksesta ja siitä, kuinka hän jäi muiden varjoon DJ:nä EDM-maailmassa 1990-luvulla. Soundtrack on lähes kaksi kertaa elokuvan pituinen.
Vaikka vuoden 1992 elokuvasovitus teoksesta The Mambo Kings Play Songs of Love ei ollut menestys, ei samaa voida sanoa elokuvan ääniraidasta. Erittäin hyvin mieleen jäi Oscar-ehdokkuuden kahminut kappale Beautiful Maria of My Soul, jonka esitti englanniksi Los Lobos ja espanjaksi Antonio Banderas.
Vuoden 1993 rikostrilleriä tähdittivät Cuba Gooding Jr., Emilio Estevez ja Denis Leary. Elokuvan soundtrack oli kokeellinen pitäen sisällään rap-rockia tuoden genren suuremman yleisön tietoisuuteen.
Odottamattomia yhteistöitä kuultiin De La Soulilta ja Teenage Fanclubilta, Sir Mix-A-Lotilta ja Mudhoneylta sekä Cypress Hilliltä ja Sonic Youthilta sekä Pearl Jamilta.
1980-luvussa oli kyse syntikkapopista ja yliopistorockista ja tämä vuoden 1986 teinitrilleri pääsi 40 parhaan elokuvasoundtrackin listalle kiitos upean ääniraitansa, jolla kuultiin muun muassa Slayeria, Hallows Eveä ja Fates Warningia.
Tämä hullu vuoden 1979 komedia kertoo teineistä, jotka haluavat epätoivoisesti tavata musiikki-idolinsa. Soundtrackilla kuullaan 1970-luvun lopun uuden aallon sekä alternative rockin vaikutteita. Mukana on myös 11 minuutin live-esitys the Ramones -yhtyeeltä.
1970-luvulle sijoittuvan elokuvan edeltävät radikaalit ja vallankumoukselliset vuosikymmenet mahdollistivat sen, että tuon ajan amerikkalaiset teinit pääsivät nyt rentoutumaan ja kuuntelemaan stereoistaan Foghatia, Alice Cooperia ja ZZ Topia.
Tämä vuoden 1997 Paul Thomas Andersonin draama muuttaa hyvänmielen elokuvan salaisiin paheisiin keskittyväksi pätkäksi.
Ja mikä musiikki sopisi tähän elokuvaan paremmin, kuin salaiset paheet? Soundtrackilla kuullaan Walter Eganin Magnet and Steel ja Night Rangerin Sister Christian.
Cameron Crowe esitti nuorten sinkkujen elämää Seattlen musiikkiskenessä grungen huippuvuosina.
Hän otti inspiraatiota 80-luvun Paul Westerbergiltä, 70-luvun Nancy Wilsonilta ja Jimi Hendrixiltä esitelläkseen aikakauden yhtyeitä, kuten Alice in Chains ja Screaming Trees.
Vuoden 2007 indie-draama kertoo katusoittajan elämästä ja siitä, kuinka hän kohtaa naisen ja luo demon. Elokuva johti radiohitteihin, kuten Falling Slowly ja When Your Mind's Made Up ja myöhemmin jopa Broadway-tuotantoon. Tämä elokuva todistaa, ettei suuria budjetteja tarvita loistavien ääniraitojen aikaansaamiseksi.
Guardians of the Galaxy ilahdutti meitä vuosikymmenen (siis 1970-luvun) ääniraidalla.
Se piti sisällään miellyttävän koosteen aikakauden hiteistä nojaten vahvasti päähenkilön musiikkivalintoihin mixtapen ollessa hänen viimeinen yhteytensä hänen edesmenneeseen äitiinsä.
Tänä vuonna julkaistu elokuva oli Lady Gagan ja Bradley Cooperin yritys luoda kokonainen kokemus. Lopputuloksena oli elokuva A Star Is Born.
Huolimatta kahden hahmon erilaisista tyyleistä, altrenatiivisesta rockista ja popista, onnistui elämäkertaelokuva kuvaamaan jatkuvaa kamppailua henkilökohtaisen ilmaisun ja viihteen tarjoamisen – aitouden ja suosionhalun – välillä.
Martin Scorsesen vuoden 2010 psykologinen trilleri, jota tähditti Leonardo Dicaprio, punoi yhteen äänimaisemia ja audiovisuaalisia kokemuksia Thelma Schoonmakerin ja Robbie Robertsonin avustuksella. Mukaan mahtui myös klassisia säveltäjiä.
Spike Leen 1990-luvun elokuva oli osin hänen oman jazz-muusikkoisänsä, Bill Leen inspiroima. Elokuva sijoittuu Branford Marsalisin ja Terence Blanchardin esityksiin, eli kaikkeen sielukkaista lauluballadeista menevään melodiseen pop-musiikkiin ja avant-gardemaiseen ristiriitaisuuteen.
Oscar-palkittu 1960-luvun elokuvasuosikki kertoo New Yorkin rikollisuudesta siirtyen pois kevyestä ajan hippiajattelusta ja suhtautumisesta huumeisiin.
Ääniraidalla kuullaan niin kärsimyksiä ja ongelmia kuin iloa ja nautintoa, jotka tämä vaarallinen elämäntyyli tuo tullessaan.
The Vulturen mukaan tämä on kaikista Beatleseista tehdyistä elokuvista huonoin, mutta soundtrack on pelkkää klassikkotykitystä.
Muita Beatles-elokuvia ovat muun muassa Yeah, yeah, tässä me tulemme, Apua! ja Keltainen sukellusvene.
Tämä vuoden 1967 huippuelokuva miellytti sekä nuorempaa että vanhempaa yleisöä ja onnistui myös ääniraitansa osalta.
Dennis Hopper ja Peter Fonda aloittivat elokuvansa väliaikaisilla ja suosituilla acid rock -kappaleilla, mutta päättivät lopulta pitää ne mukana kuluttaen suuren osan budjetistaan tekijänoikeuksiin.
Tässä elokuvassa nähtiin kliseinen 80- ja 90-lukujen kohtaus, jossa iloiset keski-ikäiset ihmiset tanssahtelevat ympäri taloaan popklassikoiden tahtiin.
Tämä elokuva esittää muutoksen hipeistä jupeiksi.
Vuoden 1987 tanssiklassikko perustui 1960-luvun alun tarinaan ja sisälsi ääniraidan, joka oli elokuvan kanssa äärimmäisen suosittu – pysytellen yhä osana popkulttuuria.
Kaikkien aikojen eniten myynyt soundtrack päätyi listan sijalle 16. Whitney Houstonin tulkinta Dolly Partonin kappaleesta I will Always Love You vietti jopa 14 perättäistä viikkoa Billboardin ykkösenä Hot 100 Singles -listalla.
Musiikkiraita oli pullollaan 1990-luvun pop-musiikkia, kevyttä jazzia, pehmeää soulia ja Houstonin upeita tulkintoja.
Tämä vuoden 1996 brittielokuva kertoo skotlantilaisista heroiiniaddikteista. Ääniraita on pullollaan bilekappaleita ja musiikkia genreistä, kuten glam, postpunk ja disco sekä 1990-reivisuosikkeja.
Vulture kuvailee ääniraitaa "pääosin kauniiksi ja tanssittavaksi, mutta taustalla on kuultavissa myös maailmallisen vaaran tunnelma".
Ääniraita elokuvasta jota tähditti Emilio Estevez (kuvassa) oli pohjustaja 1980-luvun punk-skenelle ja on pullollaan valtavia länsirannikon punkmaailman nimiä, kuten Black Flag, Suicidal Tendencies, Circle Jerks ja Fear.
Hype Williams tunnetaan musiikkivideoistaan ja vaikuttaa siltä, että siirtyminen valkokankaalle oli enimmäkseen suuri floppi. Elokuvan mukana tuleva musiikkiraita on kuitenkin ikimuistoinen.
Sillä kuultiin nimiä, kuten Jay-Z, Nas, DMX, D’Angelo ja useita Wu-Tang Clanin jäseniä. Musiikki kuvaa itärannikon räpin siirtymistä eri suuntaan.
Musiikkihistoriaa sekä elokuvalla että musiikillisesti säilyttivät Chris Stein, Fab Five Freddy ja Charlie Ahearn nauhoittaen joitain New Yorkin 80-luvun vaikutusvalktaisimmista räppäreistä, joihin kuuluivat muun muassa Busy Bee, Double Trouble ja Cold Crush Brothers. Näitä suorituksia ei koskaan oltu nauhoitettu – paitsi epävirallisille "battlenauhoille".
Tämä valtaisan suosittu elokuva ääniraitoineen, joka piti sisällään kuusi Footloose-sinkkua, jotka pääsivät top 40 -listan huipulle, määritti vuotta 1984.
Quentin Tarantino on aina tehnyt elokuvansa tietyllä kaavalla, mut Kill Bill oli teos, jonka soundtrack onnistui täydellisesti.
Elokuvaohjauksen tyyliin pitää ääniraitakin sisällään viittauksia popkulttuuriin erinäisine moniselitteisyyksineen. Tällä kertaa mukana on Nancy Sinatra ja säveltäjiä, kuten Ennio Morricone ja Luis Bacalov sekä tunnusmusiikki japanilaisesta rikoselokuvasta Shin jingi naki tatakai.
Wes Andersonin nerokkuus, kuten myös Tarantinon, tulee tyylin ja kaavan muodossa.
Elokuvassa Rushmore - akatemian älypää hän käytti 1960-luvun British Invasion -tyylisuunnan sävelmiä luoden dramaattisen tunnelman ja siirtämällä elokuvan pois omasta ajastaan.
John Hughes käytti Psychedelic Furs -yhtyeen kappaleen mukaan nimetyssä elokuvassaan angstista brittipoppia jäljitelläkseen 1980-luvun elokuvan teinidraamaa ja romantiikkaa.
Ääniraidalla kuultiin muun muassa The Smiths, Echo & the Bunnymen, Orchestral Manoeuvres in the Dark ja New Order.
Robert Stigwoodin vuoden 1977 klassikko muutti pienten piirien musiikin klubien soitetuimmaksi massaksi.
Saturday Night Fever - lauantai-illan huumaa -elokuvan soundtrack toi discon parrasvaloihin ja muutti tapaa, jolla ihmiset tanssivat. Mukana olivat Walter Murphy, The Trammps ja the Bee Gees.
Kuudenneksi kohoaa elokuva, joka toi ska- ja reggae-tyylit yleisön tietoisuuteen ja rauhoitti katsojansa päähenkilöä esittävän Jimmy Cliffin kähellä äänellä ja lujalla energialla.
(Kuva: Flickr/CC BY-NC-ND 2.0)
Coenin veljesten vuoden 2000 elokuva voitti kahdeksankertaista platinaa. Sen tuotti T Bone Burnett tarkoituksenaan luoda lamanaikaista folkia ja countrya. Se oli rakennettu synkkien murhaballadien ja puoli-ironisten toivoa täynnä olevien teosten varaan.
Prince on kiistaton nero ja tämä elokuva on fiktiivinen kertomus hänen omasta nousustaan kuuluisuuteen.
Ääniraita on pullollaan kappaleita, jotka tekivät omituisesta pop-Princestä kulttuurin aallonharjalla kulkevan huippustaran.
R&B-innvoija Isaac Hayes toi parrasvaloihin pienen budjetin toimintagenren, joka tuli tunnetuksi nimellä blaxploitaatio, jonka kohderyhmää olivat erityisesti afroamerikkalaiset katsojat.
Musiikki voitti Oscarit Hayesin teemakappaleesta ja koko albumista.
Vuoden 1972 toimintaelokuva tunnetaan paremminkin ääniraidastaan kuin itse elokuvakokemuksestaan. Soundtrack on pullollaan funkyä jousisoitinmusiikkia ja lyömäsoittimia.
George Lucasin ura ei ennen Star Wars -elokuvasarjaa näyttänyt saavan tuulta purjeisiinsa.
Vuoden 1973 Svengijengi -62 oli kuitenkin välitön menestys, eikä vain levottomien teinien impressionistisen kuvausten vaan myös autenttisten musiikkiensa ansiosta.
Soundtrack piti sisällään aitoja kappaleita yhtyeiltä, kuten Fats Domino, the Platters ja Chuck Berry. Elokuvan tuottajat saivat pulittaa sievoiset lisenssimaksut, mutta kappaleet olivat se viimeinen silaus, joka nosti elokuvan suureen suosioon.
Elokuvateollisuuden historian 40 parasta soundtrackia
Kaikkien aikojen parhaat elokuvamusiikit
ELOKUVAT A star is born
Soundtrackit eli ääniraidat ovat ensiarvoisen tärkeä osa mitä tahansa elokuvaa auttaen pääsemään tunnelmaan ja mahdollistaen eläytymisen hahmon tunneskaalaan aina karmivista bassoäänistä kepeisiin ja nopeatempoisiin melodioihin. Vulture on koonnut listan elokuvamusiikeista, jotka ovat onnistuneet parhaiten. He ovat kuitenkin sisällyttäneet listaan vain yhden sijoituksen kultakin ohjaajalta.
Onko lempiääniraitasi näiden joukossa? Klikkaa eteenpäin tutustuaksesi kaikkien aikojen 40 parhaaseen soundtrackiin!