© Public Domain/Getty Images/BrunoPress

Doris Day - Doris Day syntyi nimellä Doris Mary Kappelhoff huhtikuun 3. päivänä vuonna 1922 Cincinnatissa, Yhdysvaltain Ohiossa.

© NL Beeld

Alku-ura -

Hän alkoi laulaa 1930-luvun loppupuolella ja vuonna 1939 hän otti käyttöönsä taiteilijasukunimen Day. Hänen ensimmäinen hittikappaleensa Sentimental Journey julkaistiin vuonna 1949. Kuvassa on nuori Doris Day Aquarium Jazz Clubilla New Yorkissa vuonna 1946.

© Public Domain

Suosio lähtee kasvuun -

Vuoteen 1948 mennessä hänestä oli tullut jo arvostettu radioesiintyjä ja laulaja ja hän oli julkaissut jo listaykköseksi kivunneen hitin Love Somebody. Hän alkoi kiertää Yhdysvaltoja ja hänen ihastuttava äänensä ja upea ulkonäkönsä johdattivat hänet lopulta myös valkokankaalle.

© NL Beeld

Valtameren romanssi (1948) - Doris Day elokuvadebyytissään Valtameren romanssi. Elokuvan myötä julkaistiin hänen toinen hittikappaleensa It's Magic.

© Public Domain

Jazzityttö (1949) -

Pian edellisen elokuvan julkaisun jälkeen ilmestyi romanttinen komedia Jazzityttö, jossa kuultiin myös kappale Someone Like You.

© BrunoPress

Elokuvatähti - 1950-luku oli yhtä nousua Daylle ja hän alkoi kukoistaa kameran edessä.

© NL Beeld

Teetä kahdelle (1950) - Hänet nähtiin monissa nostalgisissa eri aikakausiin sijoittuvissa musikaaleissa, joista yksi oli Teetä kahdelle, jota hän tähditti Gordon MacRaen kanssa.

© Public Domain

Kevätheila (1950) - Tässä musikaalikomediassa nähtiin Dayn lisäksi James Cagney. Tässä kuvassa hän on Gordon MacRaen kanssa.

© NL Beeld

Suosittu -

Day oli hurmaava ja pidetty ja hänestä oli hyvää vauhtia tulemassa elokuvissa kävijoiden suosikkinäyttelijä. Yhdysvaltain palvelusmiehet Koreassa äänestivät hänet lempitähdekseen.

© NL Beeld

Avioliitto Martin Melcherin kanssa - Vuonna 1951 Day meni naimisiin kolmannen aviomiehensä, Martin Melcherin kanssa. Avioliitto kesti Melcherin sydänsairauden aiheuttamaan kuolemaan asti vuonna 1968.

© NL Beeld

Lumottu laulu (1951) - Tämä oli Dayn kaupallisesti menestynein elokuva Warner Brothersille. Se rikkoi lippuluukkuennätyksiä.

© NL Beeld

Pariisin huhtikuu (1952) - Samaan aikaan hän jatkoi kepeiden musikaalien tähdittämistä. Pariisin huhtikuu -elokuvaa hän tähditti yhdessä Ray Bolgerin kanssa.

© NL Beeld

Calamity Jane (1953) -

Vuonna 1953 Day sinkoutui pysyvästi tähtitaivaalle tämän komediallisen länkkäriteemaisen musikaalin myötä, jossa näytteli myös Howard Keel.

© Public Domain

Calamity Jane (1953) -

Day esitti muun muassa kappaleen Secret Love, joka voitti parhaan alkuperäisen kappaleen Oscar-palkinnon. Siitä tuli hänen neljäs Yhdysvaltain listojen ykköshittinsä.

(Kuva: Wikimedia/CC BY-SA 4.0)

© Wikimedia/Creative Commons

Perhe-elämää (1953) - Tässä Day on kuvattuna vuonna 1953 Melcherin adoptoiman poikansa Terryn (ensimmäisestä avioliitostaan Al Jordanin kanssa) ja aviomiehensä Martin Melcherin kanssa. Yhteensä Doris Day on ollut neljä kertaa naimisissa.

© NL Beeld

Levyttävä tähti - Day Young at Heart -levytyssessiossa. Kappaleita levyltä kuultiin elokuvassa, joka julkaistiin vuonna 1955.

© NL Beeld

Seurapiirit - Näyttelijä Betty Hutton yhdessä Dayn, Martin Melcherin ja Huttonin aviomiehen Alan Livingstonen kanssa Hollywood-julkkisten illanvietossa.

© NL Beeld

Young at Heart (1954) - Dayn ja Frank Sinatran yhteistyö tässä musikaalissa synnytti albumin Young at Heart, joka pitää sisällään kappaleita heiltä molemmilta.

© NL Beeld

Laulu ilman rakkautta (1955) -

Day näytteli jälleen yhdessä James Cagneyn kanssa tässä realistisessa ja arvostetussa romanttisessa elämäkertamusikaalissa, joka keräsi joukon Oscar-ehdokkuuksiakin.

© NL Beeld

Mies joka tiesi liikaa (1956) - Dayn yhdessä James Stewartin kanssa tähdittämä ja Alfred Hitchcockin ohjaama jännitystrilleri oli suunnanmuutos näyttelijän uralla.

© Public Domain

Mies joka tiesi liikaa (1956) -

Dayn hahmo, joka on tunnettu eläkkeelle jäänyt laulaja, esittää kappaleen Que Sera, Sera (Whatever Will Be, Will Be), joka voitti parhaan alkuperäiskappaleen Oscar-palkinnon ja saavutti listojen kakkossijan Yhdysvaltain poplistoilla ja ykkössijan Isossa-Britanniassa.

© Public Domain

Fanien kanssa (1956) - Kuvassa Day nähdään saamassa englantilaisilta faneiltaan lahjaksi hopeinen teekannu tauollaan Lontoossa elokuvan Mies joka tiesi liikaa kuvauksissa.

© NL Beeld

Jälleen dramaattisessa roolissa -

Tämän jälkeen Day näytteli toisessa dramaattisessa roolissa film noir -elokuvassa Kuolema kintereillä. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana parhaasta käsikirjoituksesta ja alkuperäiskappaleesta Julie, joka kuullaan Dayn laulamana alkutekstien aikana.

© Public Domain

New York - Vapaalla vuonna 1958 nauttimassa nähtävyyksistä New Yorkin Times Squarella.

© NL Beeld

Lemmen tunnelissa (1958) -

Day ja vastanäyttelijä Richard Widmark kuvaustauolla. Näyttelijä oli palannut musikaalijuurilleen ja olikin ehdolla parhaan naispääosan Golden Globen saajaksi musikaali- tai komediaelokuvassa.

© NL Beeld

Meikkaamassa - Näyttelijä ikuistettiin meikkaamassa ennen kameroiden eteen astumistaan.

© NL Beeld

Kaikki alkoi puhelimesta (1959) - Tämä oli ensimmäinen niin sanotuista makuuhuonekomedioista ja samalla ensimmäinen, jossa Day ja Rock Hudson tekivät yhteistyötä. Tuotanto oli alkua Dayn elokuvauran menestyksekkäimmälle vaiheelle.

© NL Beeld

Kaikki alkoi puhelimesta (1959) -

Elokuva oli menestys sekä kriitikoiden että elokuvissa kävijöiden mielestä ja elokuva oli muiden Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuuksien lisäksi ehdolla myös parhaan naispääosan Oscaria varten. Se voitti lopulta Oscar-palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta.

© NL Beeld

Ystävyys Rock Hudsonin kanssa -

Elokuva Kaikki alkoi puhelimesta sinetöi elämän mittaisen ystävyyden miespääosan esittäjän kanssa. Heidän siteensä kesti aina Hudsonin kuolemaan saakka vuonna 1985.

© NL Beeld

Älkää syökö päivänkakkaroita (1960) - Vastanäyttelijä David Nivenin kanssa ratkomassa ristisanatehtäviä kuvaustauolla.

© NL Beeld

Älkää syökö päivänkakkaroita (1960) - Day lukee käsikirjoitusta ääneen yhdelle koiristaan. Näyttelijä ajaa yhä tänäkin päivänä intohimoisesti koirien ja muiden eläinten asioita.

© NL Beeld

Keskiyön seitti (1960) -

Day oli ehdolla parhaan draamaelokuvan naispääosan näyttelijän Golden Globe -ja Laurel-palkintoja varten tästä mysteeritrilleristä, jota tähditti yhdessä Rex Harrisonin kanssa.

© NL Beeld

Huippuluokan seuraa - Rentoutumassa Frank Sinatran ja Lauren Bacallin kanssa elokuvafanien ihailevien katseiden alla.

© NL Beeld

Rakkaani, tule takaisin (1961) - Hänen toinen elokuvansa Rock Hudsonin kanssa. Day sai Laurel-palkinnon parhaasta naiskomediasuorituksesta.

© BrunoPress

Kotielämä - Ylpeä Day kotonaan kotitöiden parissa.

© NL Beeld

Minkin kosketus (1962) - Jälleen pääosassa yhdessä Hollywoodin sydäntenmurskaajan kanssa, joka oli tällä kertaa Cary Grant. Day voitti jälleen Laurel-palkinnon parhaasta naiskomediasuorituksestaan.

© NL Beeld

Maailman ihanin tyttö (1962) -

Tämä oli Doris Dayn viimeinen elokuvamusikaali ja ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi Rodgersin ja Hartin musiikeista.

© Public Domain

Lippuluukkumenestystä -

Vuosina 1960 sekä 1962-1964 oli Day Amerikan lippuluukkujen menestynein näyttelijä ja suosittu roolitusvalinta saaden seitsemän perättäistä Laurel-palkintoa elokuvarooleistaan.

© NL Beeld

Sänky kolmelle (1963) -

Day tähditti tätä ilomielistä vuoden 1940 elokuvan Lempivaimoni (1940) uusintafilmatisointia yhdessä James Garnerin kanssa. Hän oli ehdolla parhaan musikaali- tai komedianaisnäyttelijän Golden Globe -palkinnon saajaksi. Myös hänen esittämänsä kappale Move Over Darling kipusi Isossa-Britanniassa 10 parhaan joukkoon.

© NL Beeld

Älä lähetä kukkia (1964) - Dayn kolmas ja viimeinen elokuva yhdessä Rock Hudsonin kanssa, Älä lähetä kukkia, oli kaupallinen menestys, mutta arviot sen sijaan olivat jakautuneita.

© BrunoPress

Älä lähetä kukkia (1964) -

Jotkin kriitikot pitivät kaavaa väsähtäneenä ja huomioivat hahmojen jokseenkin vähentyneen keskinäisen kemian. Toiset puolestaan uskoivat elokuvan olleen paras Dayn ja Hudsonin välisistä yhteistöistä.

© NL Beeld

Pitsipöksyagentti (1966) - Tätä romanttista komediaa tähditti Dayn lisäksi Rod Taylor. Day oli roolistaan ehdolla parhaan naiskomediasuorituksen Laurel-palkinnon saajaksi.

© NL Beeld

Pitsipöksyagentti (1966) - Hullu juoni ja omintakeinen 60-luvun tunnelma miellyttivät nuorempaa yleistöä ja elokuva olikin kaupallinen menestys.

© NL Beeld

Caprice - vaarallinen oikku (1967) -

Kriitikoiden murskaama ja katsojien kaihtama elokuva oli kiistatta Dayn huonoin yhteistyö. Sitä on kuitenkin arvioitu uudelleen kiitos modernin sekoituksensa kermakakkukomediaa, satiiria ja seikkailua.

© NL Beeld

The Ballad of Josie (1967) - Tämä komedia pureutui 1960-luvun teemaan feminismistä perinteisessä lännenelokuvamiljöössä. Day nähtiin asetta heiluttelevana ja ronskisti puhuvana vahvana naishahmona.

© NL Beeld

Missä olit kun valot sammuivat? (1968) - Tämä on yksi kolmesta elokuvasta, joissa ei Dayn laulua kuultu (muut olivat vuoden 1967 The Ballad of Josie ja vuoden 1968 Kuka on se kaveri äidin sängyssä?). Kyseessä oli myös hänen viimeisin elokuvaesiintymisensä.

© Public Domain

Doris Day -

Day siirtyi television puolelle, joskin vastenhakoisesti. Hänen vuonna 1968 kuollut aviomiehensä, Martin Melcher oli sopinut hänen tv-sarjaesiintymisestään ilman hänen suostumustaan. Sarjan nimeltään Doris Day ensimmäinen jakso esitettiin syyskuussa 1968.

© Public Domain

Menestystä televisioruuduilla - Sarjaa tehtiin viiden vuoden ajan vuodesta 1968 vuoteen 1973. Tässä hän on kuvattuna yhdessä näyttelijä Lew Ayresin kanssa (kaudet 2-3) vuonna 1970.

© Public Domain

Tv-spesiaalit - Hänet nähtiin tämän lisäksi kahdessa tv-spesiaalissa, jotka olivat The Doris Mary Anne Kappelhoff Special (1971) ja Doris Day to Day (1975). Tässä kuvassa hän istuu muusikko John Denverin vieressä.

© Public Domain

Eläkkeelle näyttelemisestä - Day jättäytyi suurelta osin eläkkeelle näyttelemisestä Doris Day -ohjelman jälkeen, vaikkakin teki lyhyen comebackin 1980-luvun puolivälin sarjassa Doris Day's Best Friends.

© NL Beeld

1980- ja 1990-luvut -

Seuraavana vuonna Day sotkeentui lakijuttuihin, jotka olivat seurausta lukuisista epäonnistuneista kiinteistöinvestoinneista, jotka oli kertoman mukaan tehneet hänen aviomiehensä Melcher ja tämän liikekumppani Jerome Rosenthal, joka oli myös viihdeasianajaja.

© NL Beeld

Tragedia - Marraskuun 19. päivänä vuonna 2004, Dayn poika, Terry (kuvassa), kuoli syöpään 62-vuotiaana tasteltuaan pitkään sairautta vastaan. Hän oli menestynyt muusikko ja levytuottaja.

© NL Beeld

Myöhäisemmät vuodet - Day jatkoi haastattelujen antamista ja syntymäpäiväjuhlallisuuksiinsa osallistumista, mutta nämä julkiset esiintymiset ovat käyneet yhä harvinaisemmiksi.

© NL Beeld

Lisää kunnianosoituksia - Myöhempiin kunnianosoituksiin kuuluvat muun muassa Cecil B. DeMille -elämäntyöpalkinto elokuva-alalla (1989), Presidential Medal of Freedom -palkinto (2004), musiikin Grammy-elämäntyöpalkinto (2008) ja kolme Grammy Hall of Fame -palkintoa. Monet näistä palkinnoista jaettiin ilman Dayn itsensä läsnäoloa. Vuonna 2012 Los Angeles Film Critics Association myönsi Daylle elämäntyöpalkinnon.

© NL Beeld

Aktivismia eläinten hyvinvoinnin puolesta - Day on ollut eläinten ystävä teinivuosistaan alkaen ja jatkaa intohimoista eläinten hyvinvoinnista huolehtimistaan. Hän on perustanut lukuisia kansallisia järjestöjä, jotka on omistettu eläintensuojelulle lakialoitteiden kautta.

© NL Beeld

Carmel-by-the-Sea - Dayn vetäydyttyä julkisuudesta on hän asunut kaupungissa nimeltään Carmel-by-the-Sea, Kaliforniassa. Hän on yksi Cypress Inn -majatalon omistajista, jota pidetään "Amerikan lemmikkiystävällisimpänä hotellina".

© NL Beeld

Kunnianosoitus - Yksi huoneista on nimeltään Terry's Lounge. Se on sisustettu kunnianosoituksena Dayn edesmenneelle pojalle Terrylle. Kultalevyt ja muut alan tunnustukset koristavat seiniä.

© NL Beeld

Doris Day Animal Foundation -

Kuva on kuuluisan Cypress Inn -hotellin sisältä. Näyttelemisestä eläkkeelle jäänyt tähti pitää itsensä työn touhussa järjestönsä Doris Day Animal Foundation kanssa, jota hän mainostaa myös verkkosivustonsa kautta.

© NL Beeld