© iStock/Public Domain

Chelonoidis abingdonii -lajin kilpikonna -

Viimeisen tiedetyn lajin edustajan, Lonesome Georgen kuolema vuonna 2012 tarkoittaa sitä, että tämä Galápagossaaren laji on mitä todennäköisimmin kuollut sukupuuttoon.

© Getty Images

Suippohuulisarvikuono - Tämä mustasarvikuonon alalaji ja jalo otus vaelsi aikoinaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa runsaslukuisena. 1980-luvulla oli populaatio huvennut jo muutamaan sataan ja 2000-luvun alussa niitä oli jäljellä enää 10. Salametsästys teki lopun lajista vuoteen 2011 mennessä.

© iStock

Kultakonna - Tätä houkuttelevan näköistä sammakkoeläintä tavattiin aikoinaan runsaasti Costa Ricasta löytyvällä alueella. Viimeinen näköhavainto siitä tehtiin kuitenkin vuonna 1989 ja nyt se on julistettu sukupuuttoon kuolleeksi.

© Public Domain

Cyprinodon nevadensis calidae -lajin kala -

Pikkuruinen, hyvin lämpöä sietävä hammaskilli oli aikoinaan endeeminen laji Mojaven autiomaan kuumissa lähteissä Kaliforniassa. Ihmisten aiheuttama elinympäristön muutos on johtanut kannan kutistumiseen ja lopulta sen häviämiseen noin vuonna  1970.

© Public Domain

Muuttokyyhky - Tämä nopea ja sulava lintu oli aikoinaan yleinen näky Pohjois-Amerikassa aina suurilta ylängöiltä Atlantin rannikolle saakka. Sen kanta on ollut jopa viiden miljardin luokkaa, mutta eurooppalaisten uudisraivaajien armoton metsästysvimma pyyhki nopeasti koko kannan kuitenkin pois. Viimeinen luonnossa elänyt muuttokyyhky nähtiin vuonna 1901.

© Public Domain

Muuttokyyhky -

Yksi viimeisimmistä kuvista, jotka on otettu elossa olleista muuttokyyhkyistä kuvattuna vankeudessa vuonna 1898.

© Public Domain

Tympanuchus cupido cupido -lajin preeriakana -

Tämä preeriakana on jälleen yksi pohjoisamerikkalainen lintu, joka on metsästetty sukupuuttoon. Sitä tavattiin etelä New Hampshiresta Virginian pohjoisosiin saakka.

© Public Domain

Tympanuchus cupido cupido -lajin preeriakana - Vuonna 1890 noin 120 yksilöä oli yhä elossa ja vuonna 1927 niitä oli vain noin tusina. Viimeinen näköhavainto tästä aikoinaan kukoistaneesta lajista oli vuonna 1932, eli vuonna, jolloin se julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi. Kuva on otettu vuonna 1900.

© Public Domain

Carolinanaratti - Tämä erityisen värikkäällä höyhenpeitteellä siunattu pikkuruinen papukaija oli kotoisin Yhdysvaltain itäisistä, Keskilännen ja suurten tasankojen osavaltioista. Metsien hakkuut ja metsästys aiheuttivat kannan nopean katoamisen ja vuoteen 1939 mennessä oli laji hävinnyt kokonaan.

© Public Domain

Pussihukka -

Tämä laji tunnetaan myös nimellä tasmaniantiikeri, tasmaniansusi tai pussisusi. Se on ujo ja yöelämään sopeutunut laji, jota tavattiin aikoinaan runsaasti Australiassa, Tasmaniassa ja Uudessa-Guineassa.

© Public Domain

Pussihukka - Kiivas metsästys sai kuitenkin lajin kannat hiipumaan. Muutama mustavalkokuva ja uutisfilmimateriaali dokumentoivat lajin viimeiset vuodet. Viimeinen lajin edustaja kuoli eläintarhassa vuonna 1936 ja laji julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 1982.

© Public Domain

Alcelaphus buselaphus buselaphus -lajin punalehmäantilooppi - Tämän punalehmäantiloopin kantoja saatiin aikoinaan ihailla Saharan pohjoispuolisessa Afrikassa, mutta kanta pieneni nopeasti 1800-luvulla rajoittamattomasta ranskalaisten siirtolaisten metsästyksestä johtuen.

© Public Domain

Alcelaphus buselaphus buselaphus -lajin punalehmäantilooppi -

Yksi viimeisistä tämän lajin punalehmäantiloopeista ammuttiin Marokossa vuonna 1925 eli samana vuonna, jolloin laji julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi. Kuvassa on yksilö, joka eli Lontoon eläintarhassa vuoden 1883 lokakuusta huhtikuuhun 1897 saakka.

© Public Domain

Kvagga -

Kvagga on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva seepralaji, joka erosi muista pääosin rajoitetun kuviointinsa ansiosta. Se oli valitettavasti jälleen yksi armottoman metsästyksen uhreista, joka oli haluttu lihansa ja taljojensa vuoksi.

© Public Domain

Kvagga -

Lukuisia vangittiin ja lähetettiin eurooppalaisiin eläintarhoihin, mukaan lukien tämä naaras, joka on kuvattu Lontoon eläintarhassa vuonna 1870. Vuoteen 1883 mennessä luonnonmukaisia tai vangittuja kvaggoja ei ollut enää jäljellä ja laji julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 1900.

© Public Domain

Kaspiantiikeri -

Kaspiantiikeri vaelteli aikoinaan Itä-Turkissa, Mesopotamiassa, Kaukasus-vuotilla, Iranissa ja Länsi-Kiinassa, mutta metsästettiin sukupuuttoon salametsästäjien ja petoeläinharrastajien toimesta. Sukupuuton syyksi arvellaan myös elinympäristön tuhoutumista. Kuvassa on Kaukasukselta vangittu yksilö Berliinin eläintarhassa vuonna 1899.

© Public Domain

Pyreneidenvuorikauris -

Tätä vuorikauriin alalajia tavattiin aikoinaan Espanjan Kantabrian vuorilla, Etelä-Ranskassa ja Pyreneillä ja tämän ketterän ja valppaan lajin sukupuuttoon kuoleminen on eräänlainen mysteeri. Syyksi epäillään ylilaiduntamista, sairauksia ja infektioita. Viimeinen lajin edustaja kuoli vuonna 2000.

© Public Domain

Stellerinmerilehmä -

Aleuttien saaristoa ympäröivät vesistöt tarjosivat ruokailualueen tälle valtavalle merinisäkkäälle. Turkiskauppiaat ja hylkeenmetsästäjät pyyhkivät nopeasti lajin maan kamaralta 1700-luvulla. Vuoteen 1768 mennessä olivat kaikki lajin yksilöt kuolleet. Kuvattuna on stellerinmerilehmän kallo Lontoon luonnontieteellisessä museossa.

© Getty Images

Formosanpuuleopardi -

Taiwanin saaren endeemisen lajin viimeinen näköhavainto tapahtui Tawu-vuoren alueella vuonna 1983. Valitettavasti lajin uskotaan nyt olevan kuollut sukupuuttoon.

© Public Domain

Jaavantiikeri -

Muita sukulaisiaan pienempi ja kapearaitaisempi jaavantiikeri asusti Jaavan saarella vuoteen 1970 saakka. Sitä metsästettiin armottomasti ja sen elinympäristöä raivattiin kaupunkien tieltä, joten laji kuoli lopulta sukupuuttoon vuonna 1994.

© Public Domain

Coregonus hiemalis -lajin kala -

Coregonus hiemalis -lajin uskotaan nyt olevan sukupuuttoon kuollut, sillä tästä Genevejärvellä eläneestä kalasta ei olla nähty jälkeälään sitten 1900-luvun alun. Liikakalastus ja rehevöityminen ovat olleet arveltujen syiden taustalla.

© Public Domain

Kiinanjokidelfiini -

Kiinanjokidelfiini on ensimmäinen delfiini, joka on julistettu sukupuuttoon kuolleeksi nykyaikana. Sivuston uk.whales.org mukaan tämä johtuu täysin ihmiskunnan tekosista.

© Getty Images

Japaninmerileijona -

Tämän merinisäkkään sukupuuttoon kuolemisen syyksi on arvioitu kaupallista kalastusta, toisen maailmansodan miinasodankäyntiä ja sirkuskäyttöön vangitsemista. Japaninmerileijona kuoli sukupuuttoon 1970-luvulla.

© Public Domain

Hietikkokenguru -

Kesti vain 85 vuotta eurooppalaisten miehitettyä Etelä-Australian ja Lounais-Victorian, että tämä siro ja uljas eläin oli kuollut sukupuuttoon. Pääosin syynä olivat elinympäristöjen tuhoutuminen ja uusien petoeläimien tuominen alueelle. Viimeinen hietikkokenguru kuoli vuonna 1939.

© Public Domain

Siivetönruokki -

Siivetönruokki oli aikoinaan tuttu näky Pohjois-Atlantin hyytävissä vesissä ja sen populaatio ylsi miljooniin. Sitä kuitenkin metsästettiin sen lihan, munien ja pehmeiden untuviensa vuoksi, ja lentokyvytön lintu oli helppo kohde. Kaksi viimeistä lajin edustajaa tapettiin vuonna 1844.

© Public domain

Mauritiuksendodo -

Tämä omituisen näköinen, lentokyvytön ja vanttera lintu oli endeeminen laji Mauritiuksen saarella ja kuten siivetönruokki, myös se joutui merimiesten saalistamaksi. Dodo eli drontti kuoli sukupuuttoon jo vuonna 1662  ja on kenties kuuluisin sukupuuttoon kuolleista lajeista. Katso myös: Välittömän uhan alla: eläimet, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon.

© Getty Images