Maapallon suurimmat kaupungit vajoavat mereen
Voimakkuudeltaan 9,1 magnitudin maanjäristys aiheutti tuhoisan tsunamin Intian valtamerellä 26. joulukuuta 2004. Yli 227 000 ihmistä kuoli 15 maasta, ja aineelliset vahingot olivat miljoonia dollareita. Kyseessä oli yksi 2000-luvun pahimmista luonnonkatastrofeista. Mutta mitä olemme oppineet siitä 20 vuotta myöhemmin? Tässä galleriassa muistelemme Intian valtameren tsunamia ja muistelemme mitä tehtiin ja miltä tsunamien ehkäiseminen näyttää tulevaisuudessa. Jatka lukemista klikkaamalla galleriassa eteenpäin.
Joulukuun 26. päivänä 2004 Intian valtameressä syntyi tuhoisa tsunami sen jälkeen, kun Intian ja Burman mannerlaattojen välisessä särmässä tapahtunut repeämä laukaisi Sumatra-Andamanin maanjäristyksen.
Voimakkuudeltaan 9,1 magnitudin maanjäristys aiheutti yli 30 metriä korkeita aaltoja.
Vapautunut energia vastasi 23 000 atomipommia, joka on samanlainen kuin Hiroshimaan pudotettu energia.
Tsunamin aallot kulkivat valtameren halki 804,6 km/h (500 mph) nopeudella, mikä on suunnilleen yhtä nopea kuin suihkukoneen nopeus.
Epikeskus sijaitsi 80,4 kilometrin päässä Sumatran rannikosta. Saaren pohjoisosa kärsi eniten. Kaikkiaan Indonesiassa kuolonuhrien määrä oli 165 708 henkilöä.
Tunteja myöhemmin se iski myös Sri Lankaan, Intiaan ja Thaimaahan, ja tuhansia ihmisiä kuoli. Tsunami koetteli myös muun muassa Malediiveja, Somaliaa, Malesiaa ja Myanmaria.
Tuhansien kuolleiden lisäksi yli 1,5 miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa katastrofin jälkeen. Aineellisia tappioita kertyi noin 10 miljoonaa dollaria.
Kun lähestymme kahta vuosikymmentä tuhoisan katastrofin jälkeen, mikä on muuttunut? Tarkastellaan asiaa seuraavaksi.
Tuolloin oli olemassa useita kansainvälisiä ja alueellisia tsunamin varoitusjärjestelmiä, mutta ne ovat sittemmin kehittyneet sekä havaitsemisen ja varautumisen osalta.
Maailmanlaajuinen tsunamivaroitusjärjestelmä kattaa kaikki alueet, kuten Tyynenmeren, Koillis-Atlantin, Intian valtameren, Välimeren ja Karibian.
Kun havaitaan merenpinnan korkeuden häiriö, rannikkoyhteisöille annetaan välittömästi hälytys ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.
Nämä hälytykset ovat todella hyödyllisiä ja voivat pelastaa ihmishenkiä. Ihmisten on kuitenkin tiedettävä mitä tehdä, ja heillä on oltava toimintasuunnitelma. Tämän vuoksi vuonna 2015 perustettiin "Tsunami Ready Programme" -ohje.
Ohjelmassa käytetään 12 indikaattoria, joiden avulla tunnistetaan yhteisöjen tsunamivalmiustaso. Näihin kuuluvat evakuointiharjoitukset ja riskialueiden kartoittaminen. Nykyään yli 30 maata on luokiteltu ”tsunamivalmiiksi”.
”Olemme keskittyneet tarjoamaan hälytysten lisäksi kattavan valmiusstrategian reaaliaikaisen seurannan, yhteisön koulutuksen ja rannikkopuolustuksen vahvistamisen avulla. Nyt tiedämme muutamassa minuutissa, jos tsunami uhkaa, ja yhteisöillä on välineet toimia. Tämä edistys on pelastanut ihmishenkiä”, sanoi Bernardo Aliaga, Unescon Tsunami Resilience -osaston vastaava johtaja.
Tsunamien havaitsemiseen on kehitetty useita välineitä. Yksi esimerkki on DART-poijut (Deep-ocean Assessment and Reporting of Tsunami), jotka seuraavat tsunamiaaltoja reaaliajassa.
Kaikkien vahinkoa kärsineiden maiden hallitukset ovat käyttäneet miljoonia euroja apuna tsunamissa menetettyjen asioiden jälleenrakentamiseen. Myös kansainvälinen apu oli avainasemassa jälleenrakentamisessa.
Esimerkiksi Indonesian hallitus on laatinut yleissuunnitelman Acehin ja Pohjois-Sumatran Niasin kunnostamiseksi ja jälleenrakentamiseksi.
Myös EU:n ja YK:n rahoittamat avustusoperaatiot auttoivat tsunamin uhreja. Niihin kuului puhtaan veden ja sanitaation saanti, terveyspalvelut, suoja sekä psykososiaalinen tuki.
Kansainvälinen apu oli avainasemassa Intian valtameren hyökyaallon torjunnassa. Maailmanlaajuinen kristillinen humanitaarinen järjestö World Vision keräsi yli 350 miljoonaa dollaria.
Järjestö väittää ”tarjonneensa koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia 40 000 ihmiselle, järjestäneensä tiedotustilaisuuksia lasten oikeuksista yli 27 000 ihmiselle ja antaneensa opetustukea yli 2 000 opettajalle ja 137 000 lapselle”.
Verkkosivuston mukaan varat mahdollistivat myös 12 000 asunnon rakentamisen. Muita saavutuksia ovat 84 koulun, 60 leikkikentän ja 27 terveysklinikan rakentaminen.
Banda Aceh oli tsunamin eniten tuhoama kaupunki. Noin 100 000 taloa rakennettiin uudelleen katastrofin jälkeen.
Intian valtameren hyökyaallon 20. vuosipäivää juhlistetaan useilla muistotilaisuuksilla ja uskonnollisilla seremonioilla eri puolilla tuhoalueita.
Sri Lankassa tsunamin vaurioittama uudelleen rakennettu pikajuna kulkee Colombosta Peraliyassa samaan paikkaan, johon jättiläisaallot aikoinaan iskivät. Maassa kuoli yli 35 000 ihmistä vuonna 2004.
Thaimaassa järjestetään 26. joulukuuta hallituksen muistotilaisuus. Tsunamissa kuoli yli 5 000 ihmistä.
Phang Ngan maakunnassa sijaitsevassa hotellissa järjestetään myös tsunaminäyttely, dokumenttielokuvanäytös sekä maan hallituksen ja YK:n pitämiä keskusteluja tsunamivalmiudesta.
Toinen tapahtuma on ”walk-run”, joka järjestetään 27. joulukuuta Ban Nam Khem Tsunamin muistopuistossa.
Acehin tsunamimuseo, joka sijaitsee Jalan Iskandar Muda -kadulla Banda Acehissa, on muistutus tsunamin vaikutuksista Indonesiassa.
Tsunamin uhrien hautausmaa on monien Intian valtameren hyökyaallon tunnistamattomien uhrien viimeinen leposija. Se sijaitsee Khao Lakin alueella, Phang Ngan maakunnassa Etelä-Thaimaassa.
Lähteet: (United Nations) (France24) (Reliefweb) (World Vision)
Mikä on muuttunut 20 vuotta Intian valtameren tsunamin jälkeen?
Mitä on tapahtunut tuhoisan tapaninpäivän tsunamin jälkeen?
ELÄMÄNTAPA Tsunami
Voimakkuudeltaan 9,1 magnitudin maanjäristys aiheutti tuhoisan tsunamin Intian valtamerellä 26. joulukuuta 2004. Yli 227 000 ihmistä kuoli 15 maasta, ja aineelliset vahingot olivat miljoonia dollareita. Kyseessä oli yksi 2000-luvun pahimmista luonnonkatastrofeista. Mutta mitä olemme oppineet siitä 20 vuotta myöhemmin? Tässä galleriassa muistelemme Intian valtameren tsunamia ja muistelemme mitä tehtiin ja miltä tsunamien ehkäiseminen näyttää tulevaisuudessa. Jatka lukemista klikkaamalla galleriassa eteenpäin.