Synkistä varoituksista huolimatta historia tarjoaa syitä olla menettämättä toivoa
Presidentti Donald Trumpin 2. huhtikuuta antama ilmoitus tulleista, jonka hän teki ”vapautuspäiväksi” kutsumansa päivän aikana, toi uudelleen huomiota Smoot-Hawley Act -lakiin. Tämä vähän tunnettu laki esiteltiin vuonna 1930 protektionistisena kauppatoimenpiteenä, ja se allekirjoitettiin laiksi, kun suuri lama valtasi Yhdysvallat. Miksi tähän tuntemattomaan säädökseen alun perin viitattiin, ja miten Valkoinen talo on reagoinut siihen muina talouskriisin aikoina?
Klikkaa galleriassa eteenpäin ja lue lisää Smoot-Hawley tullilaista.
Presidentti Donald Trumpin 2. huhtikuuta Valkoisen talon ruusutarhassa antama ilmoitus laajoista tullimaksuista herätti vertailun suuren laman aikaisen Smoot-Hawleyn tullilain kanssa.
Vuoden 1930 Smoot-Hawleyn tullilaki nosti Yhdysvaltojen tuontiveroja suojellakseen amerikkalaisia yrityksiä ulkomaiselta kilpailulta. Se nimettiin Utahin senaattorin Reed Smootin ja Oregonin edustajan Willis Hawleyn mukaan.
Reed Smoot oli republikaani, senaatin talousvaliokunnan puheenjohtaja ja protektionistisen kauppatoimenpiteen toinen tukija.
Willis Hawley, joka oli republikaanitoveri ja lain toinen päärahoittaja kongressissa, oli Oregonin osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä 13 kautta vuosina 1907-1933.
Presidentti Herbert Hoover allekirjoitti Smoot-Hawleyn tullilain Yhdysvalloissa 17. kesäkuuta 1930.
Smoot-Hawleya pidetään yleisesti yhtenä Suuren laman pahenemisen katalysaattorina. Rahoitus- ja talousongelmien siemenet oli kuitenkin kylvetty jo paljon aikaisemmin.
Tullilaki tuli voimaan 1. lokakuuta 1890, jolloin monien amerikkalaisten tuotteiden suojatullit nousivat keskimäärin lähes 50 prosenttiin. Lakia kutsutaan yleisesti McKinleyn tullitariffiksi silloisen edustajan William McKinleyn mukaan, joka johti asiaa edustajainhuoneessa. McKinleystä, joka tunnetaan ”protektionismin Napoleonina”, tuli myöhemmin Yhdysvaltojen 25. presidentti. Hän on yksi Donald Trumpin sankareista.
Amerikkalaiset eivät ottaneet tullia hyvin vastaan, ja hinnat nousivat jyrkästi. Pian Yhdysvaltain talous alkoi pysähtyä. Ensimmäisiä selviä merkkejä ongelmista tuli helmikuussa 1893, kun Philadelphia and Reading Railroadille nimitettiin pesänhoitajat. Tämä oli alku vuoden 1893 paniikiksi kutsutulle tapahtumalle.
Vuoden 1893 paniikki iski pian sen jälkeen, kun Grover Clevelandin toinen kausi Yhdysvaltain presidenttinä oli alkanut. Työttömyysaste nousi 25 prosenttiin, ja kansakunta joutui taloudelliseen lamaan. Cleveland pyrki vastauksena siihen kumoamaan McKinleyn tullimaksujen vaikutukset ja ehdotti toimenpiteisiin maltillisia tarkistuksia alaspäin erityisesti raaka-aineiden osalta.
Vuoden 1913 tullimaksut (Revenue Act of 1913) otettiin Yhdysvalloissa käyttöön pysyvä liittovaltion tulovero ja alennettiin huomattavasti tullimaksuja. Lakia tuki demokraattinen lakimies ja poliitikko Oscar Wilder Underwood.
Presidentti Woodrow Wilsonin allekirjoittama laki alensi keskimääräiset tullimaksut 40 prosentista 26 prosenttiin ja käynnisti talouden noususuhdanteen. Kuluttajien luottamuksen ja puhelimen kaltaisten teknisten edistysaskeleiden vauhdittama jatkuva kasvu nosti Yhdysvallat takaisin jaloilleen.
Rakennusbuumi, jota tuki lisääntynyt teollisuustuotanto, käänsi maan onnen ja auttoi käynnistämään Roaring Twenties -aikakauden.
Kulutustavarat ja erityisesti auto veivät taloutta eteenpäin ja siirtyivät kaupungistumisen aikakauteen. Maanviljely oli kuitenkin edelleen tärkein talouden veturi. Samaan aikaan korkeat tullit pysyivät kuitenkin voimassa.
Vuonna 1922 kongressi hyväksyi Fordney-McCumber Act -lain, jolla korotettiin monien tuontituotteiden amerikkalaisia tulleja tehtaiden ja maatilojen suojelemiseksi.
Lain yhtenä tukijana oli republikaani Joseph W. Fordney, joka oli Michiganin edustajainhuoneen jäsen.
Pohjois-Dakotan republikaanisenaattori Porter J. McCumber oli lakiehdotuksen toinen tukija.
Viisi vuotta Fordney-McCumber-lain hyväksymisen jälkeen useat Yhdysvaltojen tärkeimmät kauppakumppanit olivat nostaneet omia tullejaan huomattavasti. American Farm Bureau -järjestön mukaan maanviljelijät menettivät vuosittain yli 300 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria tullien vuoksi. Tämä luku vastaa vuonna 2025 yhteensä 5,5 miljardia dollaria.
Ulospäin Yhdysvallat näytti edelleen olevan hyvässä vauhdissa. Vaikka työolot jättivät toisinaan toivomisen varaa, keskiluokan elintaso nousi, ja keskiluokka sai nauttia pesukoneiden kaltaisista innovaatioista ja lukuisista muista sähkölaitteista, kuten esimerkiksi yleisradiosta.
Euroopassa Genevessä vuonna 1927 pidetyn Maailman talouskonferenssin edustajat olivat puolestaan yksimielisiä siitä, että uudistukset olivat välttämättömiä, ”jotta nykyisiä taloudellisia vaikeuksia ja olosuhteita voitaisiin ymmärtää paremmin”. Rahoituksen jälleenrakentaminen on talouden jälleenrakentamisen perusta”, edustajat korostivat.
Amerikkalaisten elämä oli kuitenkin muuttumassa dramaattisesti. Yhdysvaltain keskuspankki nosti korkoja vuonna 1928 ja uudelleen vuonna 1929. Se yritti näin rajoittaa keinottelua arvopaperimarkkinoilla. Tämä toimi hidasti huomattavasti taloudellista toimintaa Yhdysvalloissa.
Yhdysvaltain keskuspankin koronnosto johti korkojen nousuun myös Isossa-Britanniassa ja Saksassa, minkä väistämättömänä seurauksena maailmanlaajuinen kulutus ja tuotanto hidastuivat.
Yhdysvallat ajautui lamaan kesällä 1929. Lokakuun 29. päivänä, ”mustana tiistaina”, alkoi suuri lama. Paniikkimyynti aiheutti osakemarkkinoiden romahduksen, joka tuhosi osakkeiden arvon ja tuhosi tuhansia sijoittajia, jotka olivat ottaneet suuria lainoja. Tuhannet pankit menivät konkurssiin, yrityksiä suljettiin laajalti ja miljoonat amerikkalaiset menettivät kotinsa.
Vuoden 1928 presidenttikampanjassaan republikaanien ehdokas Herbert Hoover lupasi korottaa maataloustuotteiden tulleja. Voitettuaan Valkoisen talon muiden talouden alojen lobbaajat kannustivat häntä tukemaan laajempaa korotusta.
Tämä huolestutti lukuisia taloustieteilijöitä, teollisuusjohtajia ja yritysjohtajia. Vetoomus, jossa presidenttiä kehotettiin vetoamaan lainsäädäntöön, keräsi yli 1 000 allekirjoitusta. Autojohtaja Henry Ford kutsui lakiesitystä ”taloudelliseksi typeryydeksi”.
J. P. Morganin pääjohtaja Thomas W. Lamont oli toinen vetoomuksen allekirjoittaja. Hän ilmeisesti rukoili presidenttiä peruuttamaan päätöksensä.
Hoover oli ristiriidassa. Hän jopa liittyi taloustieteilijöiden joukkoon vastustaessaan lakiesitystä, koska hän katsoi sen heikentävän sitoumusta, jonka hän oli antanut kansainväliseen yhteistyöhön. Lopulta hän kuitenkin allekirjoitti Smoot-Hawleyn tullilain, jolla nostettiin välittömästi tuhansien tavaroiden tuontitulleja keskimäärin 20 prosentilla juuri kun suuri lama alkoi iskeä.
Smoot-Hawley sai monet Yhdysvaltojen tärkeimmät kauppakumppanit ryhtymään vastatoimiin. Amerikkalaiset valmistajat näkivät tavaroidensa ulkomaisten markkinoiden haihtuvan. Tuotanto ja kulutus romahtivat yhtä paljon kuin Hooverin suosio. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan, kun Franklin D. Roosevelt tähtäsi Hooverin työpaikkaa.
Lähes välittömänä vastauksena Smoot-Hawleylle Kanada ryhtyi vastatoimiin ja otti käyttöön uudet tullit, jotka yhteensä kattoivat noin 30 prosenttia Yhdysvaltojen viennistä Kanadaan. Myöhemmin Kanada solmi tiiviimmät taloudelliset yhteydet Britannian imperiumiin vuonna 1932 pidetyn Britannian imperiumin talouskonferenssin kautta.
Samana vuonna 1932 Franklin D. Roosevelt voitti ratkaisevasti Valkoisen talon. Kaksi vuotta myöhemmin presidentti allekirjoitti vastavuoroisia kauppasopimuksia koskevan lain. Se antoi hänelle oikeuden alentaa tai korottaa Yhdysvaltojen tulleja enintään 50 prosenttia Smoot-Hawleyn asettamista tasoista vastineeksi muiden maiden tekemistä tullimaksujen myönnytyksistä.
Yhdysvaltojen talous alkoi elpyä vasta suuren laman päätyttyä vuonna 1939, kun toisen maailmansodan puhkeaminen lisäsi tehdastuotannon kysyntää koko maassa.
Lähteet: (Associated Press) (Britannica) (U.S. Senate) (Office of the Historian) (American Farm Bureau Federation) (National Institute of Standards and Technology) (JSTOR)
Mikä on Smoot-Hawleyn tullilaki?
Miksi Donald Trump viittasi tähän hämärään protektionistiseen kauppatoimenpiteeseen?
ELÄMÄNTAPA Donald trump
Presidentti Donald Trumpin 2. huhtikuuta antama ilmoitus tulleista, jonka hän teki ”vapautuspäiväksi” kutsumansa päivän aikana, toi uudelleen huomiota Smoot-Hawley Act -lakiin. Tämä vähän tunnettu laki esiteltiin vuonna 1930 protektionistisena kauppatoimenpiteenä, ja se allekirjoitettiin laiksi, kun suuri lama valtasi Yhdysvallat. Miksi tähän tuntemattomaan säädökseen alun perin viitattiin, ja miten Valkoinen talo on reagoinut siihen muina talouskriisin aikoina?
Klikkaa galleriassa eteenpäin ja lue lisää Smoot-Hawley tullilaista.