Herätä sisäinen salapoliisisi: kiehtovat faktat rikostekniikasta - Rikossarjat, kuten C.S.I: ovat herättäneet uteliaisuuden rikostekniikkaan kaikkialla maailmassa. Monimutkainen ja monitahoinen tiedeala on mahdollistanut rikosten tarkemman ja nopeamman ratkaisemisen.

Seuraavat rikostekniikan faktat ja nippelitiedot saavat innostumaan rikostutkijan urasta ja auttavat tuomaan oikeutta sitä tarvitseville. 

© iStock

Rikostekniikka - Rikostekniikka on yhdistelmä tiedettä ja rikosoikeutta. Alan tutkijat käyttävät ja analysoivat fyysisiä todisteita rikosten ratkaisemiseksi.

© iStock

Rikostekniikka - Rikostekniikassa on yli 40 alahaaraa, kuten taiderikostekniikka, digitaalinen rikostekniikka, oikeusantropologia ja oikeuslingvistiikka.

© iStock

Francis Galton - Brittiläinen anthropologi Francis Galton julkaisi kirjan sormenjälkianalyysinsa tilastollisesta mallista vuonna 1892. Galtonin ansiosta tiedämme, että kahden samanlaisen sormenjäljen todennäköisyys on yksi 64 miljardissa.

© Getty Images

Ensimmäiset sormenjäljet - Saamme kiittää sormenjälkitunnistuksesta sir William Herschelia, 2. baronettia. Työskennellessään virkamiehenä Intiassa vuonna 1858 hän alkoi ottaa sormenjäljet tehdessään sopimuksia väärennysten välttämiseksi.

© Getty Images

Sormenjäljistä tunnistaminen - Sormenjälkiä on käytetty yli vuosisadan ajan tapana yhdistää mahdolliset syylliset rikospaikkaan. Sormenjälkianalysoijat vertailivat löydetyn ja epäillyn sormenjälkiä rinnatusten suurennuslasilla. Nykytekniikka on tehnyt tästä prosessista tehokkaamman ja tarkemman.

© Getty Images

DNA-profilointi - Explore Forensicsin mukaan DNA:ta käytettiin rikostutkimuksessa vuonna 1992 Venäjän keisariperheen jäänteiden tunnistamiseksi. He kuolivat Venäjän vallankumouksen aikana vuonna 1918 ja heidän ruumiinsa löydettiin haudattuina tien vierestä.

© Getty Images

Ranskan Sherlock Holmes - Ranskan Sherlock Holmesina tunnettu Edmond Locard rakensi ensimmäisen poliisilaboratorion ja kehitti Locardin vaihtoperiaatteen.

© Getty Images

Locardin periaate - Periaatteen mukaan jokainen rikollinen tuo rikospaikalle jotakin, ja vie sieltä jotakin lähtiessään.

© iStock

Xi Yuan Ji Lu - Xi Yuan Ji Lu oli Song Cin 1200-luvulla kirjoittama kirja. Se on vanhin olemassa oleva rikostekninen teksti ja kertoo tuohon aikaan tapahtuneista rikoksista.

© Shutterstock

Forensinen entomologia - Forensisessa entomologiassa käytetään ötököitä rikosten ratkaisemisessa. Koska hyönteiset elävät ruumiissa, niiden elämänvaiheen perusteella voi määritellä kuolinajan. Muiden hyönteistutkimusten avulla voidaan selvittää siirrettiinkö ruumis ja mistä minne.

© iStock

Entomologia - Bustlen mukaan hyönteisiä käytettiin rikosten ratkaisemisessa ensimmäistä kertaa vuonna 1247 Kiinassa. Sirpillä murhatun miehen tappaja tunnistettiin, kun kärpäset pörräsivät hänen aseensa ympärillä vasta pois pestyn veren houkuttelemina.

© iStock

Ruutijäämät - Ampuja, joka laukaisee aseen ja pakenee nopeasti paikalta on vähemmän ruudin peitossa kuin joku, joka saapuu paikalle heti ampumisen jälkeen.

© iStock

DNA-profilointi - DNA:mme on sama tulipa se verestä, syljestä tai ihosta.

© iStock

Luurakenne - Luurangon luiden rakenne auttaa rikostutkijoita määrittämään uhrin sukupuolen.

© iStock

C.S.I.-vaikutus - C.S.I.-vaikutus on ilmiö, joka tapahtuu, kun ihmiset katsovat rikossarjoja.

© iStock

C.S.I.-vaikutus - Uskotaan, että se miten rikostekniikka esitetään näissä sarjoissa, vaikuttas valamiesten päätöksiin, koska he uskovat saavansa enemmän rikosteknisiä todisteita kuin on realistisesti mahdollista.

© iStock

Luminoli - Luminoli on kemikaali, jota käytetään rikospaikoilla veren tunnistamiseksi. Aine reagoi hemoglobiinin rautaan luoden kemiluminesoivan sinisen hohteen.

© Shutterstock

Jalanjäljet - Ihon kuviot jalkapohjissa ovat yhtä ainutlaatuiset kuin sormenjäljet.

© Shutterstock

DNA-profilointi - DNA-profilointi analysoi tiettyjä DNA:n alueita, jotka ovat ainutlaatuisia yksilöiden välillä. Sen ansiosta asiantuntijat pystyvät tunnistamaan ja vertaamaan eri ihmisten profiileja.

© iStock

Ensimmäinen DNA-profilointi - Sir Alec Jefferysistä tuli ensimmäinen henkilö, joka käytti DNA-analyysia rikoksen ratkaisemiseen Leicestershiressa vuonna 1985.

© iStock

Maaperätodisteet - Vaatteista otetut maaperänäytteet voidaan yhdistää rikospaikkaan tutkimalla siinä eläviä mikrobeja.

© iStock

Hammastiedot - Rikostutkijat pystyvät tunnistamaan maatuneet tai mädäntyneet ruumiit hammastietoja käyttämällä. Hampaat pysyvät ehjinä muun ruumiin hajottua.

© iStock

Toinen sija - Rikostekniikkaa pidetään toiseksi parhaana tapana tunnistaa rikollisia todistajanlausunnon jälkeen. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että todistajanlausunto on itse asiassa äärimmäisen puutteellinen keino useiden kognitiivisten ja ulkopuolisten vaikutteiden vuoksi, Simply Psychology toteaa.

© iStock

Kuidut - Tutkijat voivat käyttää tutkimuksessaan kuituja, jotka on otettu rikospaikalta, uhrista tai syyllisestä. He voivat löytää vain neljänlaisia kuituja: kasvi-, mineraali-, eläin- tai ihmiskuituja. 

© iStock

Digitaalinen rikostekniikka - Tällä alalla rikostutkijat voivat jäljittää internethakuja saadakseen kiinni rikollisia, jotka ovat tehneet kammottavia rikoksia. Esimerkiksi ihmiset, jotka ovat tehneet seksirikoksia, ovat usein selanneet pornosivuja, joilla on samankaltaisia skenaarioita kuin heidän tekemänsä.

© iStock

Ihopienojen tutkimus - Ihopienojen tutkimusta eri kehonosista, mutta pääasiassa sormista ja jalkapohjista ja sen soveltamista kriminologiaan kutsutaan dermatoglyfiikaksi.

© iStock

Ikuinen DNA - 400 000 vuotta vanhojen kasvien DNA:ta on löytynyt jäästä Siperiasta.

© iStock

Automaattinen sormenjälkitunnistus - Vuonna 1980 luotiin ensimmäinen tietokonepohjainen sormenjälkitunnistusjärjestelmä nimeltä Automated Fingerprint Identification System (AFIS).

© iStock

Ikuinen glitter - Vaikka sitä ei yleensä löydy rikospaikalta, glitteriä pidetään parhaana johtolankana, koska se siirtyy helposti ihmisestä toiseen, on vaikea huomata eikä hajoa, listaa Listverse.

© iStock

Ruumiskoirat - Vainukoiria voidaan käyttää ruumiiden etsimiseen. Ne seuraavat mädäntymisen vapauttamien kemikaalien vanaa löytääkseen ruumiita sekä vedestä että maalta.

© iStock