Zhurong-mönkijän kiehtovat löydöt
Heinäkuun 16. päivänä 1945 TNT-pallo puristi plutoniumkeskuksensa kokoon, mikä johti massiiviseen ydinräjähdykseen. Tämä tunnetaan Trinity ydinpommikokeena.
Ydinkoe, kaikkien aikojen ensimmäinen ydinpommin räjäytys, tehtiin New Mexicossa Yhdysvalloissa. J. Robert Oppenheimerin johtama koe muutti historian kulun lopullisesti.
Tämä testi loi pohjan Japaniin kohdistuneille tuhoisille ydinpommituksille, jotka päättivät toisen maailmansodan ja aiheuttivat kauhukohtauksia Hiroshimassa ja Nagasakissa.
Yhdysvaltojen Japaniin tekemän tuhoisan hyökkäyksen jälkeen alkoi maailmanlaajuinen ydinasevarustelukilpailu. Ydinkokeista tuli maailman voimakkaimpien valtioiden yhteinen tehtävä.
1950-luvulta alkaen Britannian hallitus alkoi tehdä omia testejä. Etelä-Australiassa, pääasiassa Maralingassa, testattiin yhdeksää ydinpommia.
Yksi näistä testeistä jäljelle jääneistä jäänteistä, joita voi nähdä museoissa tai usein vierailemalla räjähdyspaikoilla vielä nykyäänkin, on atomilasi (kuvassa on henkilö, jolla on kädessään triniittiä).
Monet testauspaikoista sijaitsevat hiekkaisilla paikoilla - jos ei aavikolla, niin hiekkaisilla alueilla ydinkoealueen läheisyydessä.
Kun ydinpommi räjähtää, se saavuttaa erittäin korkean lämpötilan - miljoonia celsiusasteita, mikä on paljon korkeampi kuin mikään teollinen lasinvalmistus.
Nämä korkean lämpötilan räjähdykset tuottavat atomilasia. Voimme ajatella, että atomilasi on matkamuisto näistä kiistanalaisista kokeista, ”materiaalinen linkki” historiaan.
Mutta lasi ei ole ainoa asia, jonka ydinkokeet jättivät jälkeensä. Jopa tuhansien kilometrien päässä ilmakehään räjähtäneet radioaktiiviset hiukkaset altistivat ihmisiä ympäri maailmaa vaaralliselle säteilylle.
Ensisijaisesti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton johdolla tehtiin yli 500 ydinkoetta pelkästään vuosikymmenen aikana. Näistä testeistä levisi haitallista radioaktiivista ainetta, joka vaikutti ihmisiin laajalti (kuvassa on Tšernobyl).
Yhdysvallat teki pelkästään Marshallinsaarilla 67 ydinkoetta (kuvassa Bikini-atollilla tehty koe). Nämä kokeet olivat avainasemassa vetypommin kehittämisessä.
Ensimmäinen vetypommikoe, jossa polttoaineena käytettiin litiumdeuteridia, oli tehokkaampi kuin tiedemiehet kuvittelivat. Räjähdyksestä peräisin olevia radioaktiivisen aineen jälkiä, jotka näkyivät ”tuhkamaisina lumihiutaleina”, löydettiin Japanista, Intiasta, Australiasta, Euroopasta ja Yhdysvalloista.
Itse asiassa ydinkokeiden jäänteitä on edelleen soluissamme. Tutkijat kutsuvat tätä ”pommipulssiksi” tai ”pommipiikiksi”, mikä viittaa kemialliseen muutokseen, jonka nämä testit aiheuttivat ilmakehässä.
BBC:n mukaan ydinpommiräjähdysten tiheys 1950-luvulla muutti ”maapallon elämän hiilikoostumusta”. Kuvassa taiteilija Karipek Kujukov, joka kärsi Neuvostoliiton ydinkokeiden maaleista.
Pommit olivat vuorovaikutuksessa luonnollisen typen kanssa ja tuottivat uusia isotooppeja, kuten hiili-14:tä. Hiili-14:n määrä ilmakehässä oli 1960-luvulla lähes kaksinkertainen verrattuna siihen, mitä se oli ennen ydinkokeiden aloittamista.
Hiili-14:n vaikutus ilmakehään saavutti syvänmeren eliöiden lisäksi myös merenpinnan eliöiden, kuten veden ja kasvillisuuden.
Vuoteen 1963 mennessä kolme maailman globaalia supervaltaa ja ydinvoimajohtajaa, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Neuvostoliitto, sopivat ydinkokeiden lopettamisesta niiden aiheuttaman saastumisen vuoksi allekirjoittamalla ydinkoekieltosopimuksen.
Kummallista kyllä, ”sienipilven hopeareunus”, tai pikemminkin pommipiikin laskeuma, tarjosi myös yllättävää hyötyä tiedemiehille.
Rikostekniset oivallukset, kuten henkilön syntymä- tai kuolinaika, haiden ikä ja aivojemme neuronien ikä (kuvassa), ovat kaikki pommipiikin ansiota.
Tutkijat ovat 1950-luvulta lähtien käyttäneet hiili-14:tä muinaisten jäännösten iän määrittämiseen. Kun esimerkiksi neandertalilainen kuoli, hiili-14:n määrä hänen luissaan alkoi vähentyä.
Mittaamalla hiili-14-pitoisuuksia tutkijat pystyivät määrittämään hajoamisnopeuden ja siten neandertalilaisen kuolinajan.
Tätä menetelmää ei ole käytetty pelkästään historian ymmärtämiseen, vaan myös nykyajan tutkimuksissa. Esimerkiksi vuonna 2004 Ukrainassa sijaitsevasta joukkohaudasta kerättyjen hiusnäytteiden avulla tutkijat pystyivät paljastamaan natsien tekemän sotarikoksen.
Vuonna 2010 tutkijat tunnistivat sen avulla italialaisesta järvestä löydetyn ruumiin. He pystyivät toteamaan, että ruumis oli ollut järvessä noin vuoden ajan.
Pommipiikkiä on käytetty myös solujemme iän määrittämiseen (jotka ovat olleet mukanamme syntymästä lähtien ja jotka on korvattu) pelkästään tekemällä DNA-analyysi hiili-14:stä.
Jotkut tutkijat käyttävät tätä jopa liikalihavuusepidemian torjumiseen. Rasvasolujen kuollessa ne korvautuvat jatkuvasti. Pohjimmiltaan rasvasolujen määrä pysyy vakaana koko aikuisuuden ajan.
Ehkäpä ”rasvasolujen syntymä- tai kuolemanopeuden manipuloiminen” voi elämäntapamuutosten lisäksi olla terapeuttinen toimenpide, joka voi vähentää rasvasoluja yleisellä tasolla.
Vaikka ydinpommitusten vaikutukset ovat olleet täysin tuhoisat, tiedemiehillä on yhä keinoja hyödyntää niiden jäänteitä. Aivojen terveydestä uuden geologisen aikakauden syntymismahdollisuuksien tunnistamiseen pommipiikki on varmasti vaikuttanut tieteellisiin löytöihin.
Lähteet: (Museums Victoria) (BBC) (CNN) (Atomic Heritage Foundation)
Tämä vaikutti syvästi ihmisten ja eläinten elämään sekä niiden ympäristöön ja luonnonvaroihin. Kokeet muuttivat kokonaisia alueita täysin ja tekivät joistakin asuinkelvottomia.
Ydinkokeiden jäänteet eivät ole vain pitkäaikaisia, vaan ne sisältävät myös niin monia eri elementtejä. Ydinkokeiden vaikutukset ulottuvat aina ympäristöstä ekologisiin ja inhimillisiin vaikutuksiin, ja ne heijastuvat vielä pitkään ydinkokeiden jälkeen. Ydinkokeiden seuraukset voivat vaikuttaa sukupolvien ajan muun muassa radioaktiiviseen ja muuhun saastumiseen, terveysongelmiin, elintarvikkeiden ja veden saastumiseen ja rakenteellisiin vaurioihin.
Tiedemiehet ovat kuitenkin myös löytäneet keinon hyödyntää joitakin ydinkokeiden seurauksia tieteen edistämiseksi. Haluatko tietää lisää? Klikkaa galleriassa eteenpäin ymmärtääksesi ydinkokeiden todelliset vaikutukset.
Ydinkokeiden perintö ja vaikutukset
Pitkäkestoisista vaurioista tieteellisiin läpimurtoihin
ELÄMÄNTAPA Sota
Ydinkokeiden jäänteet eivät ole vain pitkäaikaisia, vaan ne sisältävät myös niin monia eri elementtejä. Ydinkokeiden vaikutukset ulottuvat aina ympäristöstä ekologisiin ja inhimillisiin vaikutuksiin, ja ne heijastuvat vielä pitkään ydinkokeiden jälkeen. Ydinkokeiden seuraukset voivat vaikuttaa sukupolvien ajan muun muassa radioaktiiviseen ja muuhun saastumiseen, terveysongelmiin, elintarvikkeiden ja veden saastumiseen ja rakenteellisiin vaurioihin.
Tiedemiehet ovat kuitenkin myös löytäneet keinon hyödyntää joitakin ydinkokeiden seurauksia tieteen edistämiseksi. Haluatko tietää lisää? Klikkaa galleriassa eteenpäin ymmärtääksesi ydinkokeiden todelliset vaikutukset.