Zhurong-mönkijän kiehtovat löydöt
Lapset ovat nykyään jatkuvasti älylaitteiden ympäröimiä, mikä on huolestuttanut vanhempia ja asiantuntijoita. Huoli on aiheellinen: valtaosa todisteista osoittaa, että liiallinen ruutuaika vaikuttaa kielteisesti lasten näkökykyyn, ryhtiin ja sosiaalisiin taitoihin.
JAMA Pediatrics -lehdessä vuonna 2023 julkaistussa tutkimuksessa kävi ilmi, että pikkulapsilla, jotka viettivät yhden tai neljän tunnin päivässä näytön ääressä yhden vuoden iässä, oli jopa kolme kertaa todennäköisempää, että kommunikaation ja ongelmanratkaisun kehitysviiveet ilmenivät kahden vuoden iässä.
Tuoreessa analyysissä vuosien 2018-2020 kansallisesta lasten terveystutkimuksesta havaittiin, että merkittävä osa amerikkalaisista nuorista viettää liikaa aikaa näytöillä: 70,3 prosenttia esikoululaisista (0-5-vuotiaat) ja 80,2 prosenttia lapsista ja nuorista (6-17-vuotiaat).
Liiallinen ruutuaika oli yhteydessä lisääntyneeseen käyttäytymisongelmien, kehitysviiveiden, puhehäiriöiden, oppimisvaikeuksien, autismikirjon häiriöiden (ASD) ja tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöiden (ADHD) riskiin.
Viime aikoina opettajat ovat alkaneet havaita toisen huolestuttavan suuntauksen. Amy Hornbeck, opinto-ohjaaja Beverly City Public Schoolsissa New Jerseyssä, sanoo miten hän huomaa heti, että jokin on muuttunut, kun hänen oppilaansa astuvat luokkahuoneeseen.
Hän huomautti, että lapset saapuivat kerran kouluun taskut täynnä ulkoilmaseikkailuista saatuja aarteita. Nyt heidän katseensa on kuitenkin kiinnitetty näyttöihin.
Vielä huolestuttavampaa on, että Hornbeck alkoi huomata selkeän yhteyden tämän muutoksen ja lasten vaikeuksien välillä tehtävissä, jotka heidän pitäisi pystyä hoitamaan minimaalisella tuella. Näitä ovat esimerkiksi takin vetoketjun sulkeminen, kirjan sivujen kääntäminen tai jopa lusikan pitäminen oikealla tavalla.
Hornbeckin havainnot saavat tukea muilta kasvattajilta. Education Weekin hiljattain tekemän tutkimuksen mukaan 77 prosenttia opettajista huomaa, että nuorilla oppilailla on haasteita käsitellä perustyökaluja, kuten esimerkiksi kyniä ja saksia.
Vastaavasti 69 prosenttia opettajista ilmoitti, että hienomotoristen taitojen, kuten kenkien sitomisen vaikeudet olivat lisääntyneet verrattuna tilanteeseen viisi vuotta aikaisemmin.
Hornbeck kuvailee miten oppilaat kamppailevat jopa yksinkertaisen tehtävän, kuten palikoiden pinoamisen kanssa. ”Aivan kuin he eivät olisi koskaan ennen nähneet palikoita”, hän sanoo ja huomauttaa miten lapset haparoivat yrittäessään kopioida opettajien juuri näyttämiä toimintoja.
Asiantuntijat varoittavat, että nykypäivän lapset ovat menettämässä keskeisiä hienomotorisia taitojaan kuten tarkkoja liikkeitä, joita tarvitaan esimerkiksi kengännauhojen solmimisessa, kirjoittamisessa ja rakentamisessa. Taustalla ovat monet eri tekijät, kuten lisääntyneen ruutuajan, tottumusten muuttumisen ja lapsuuden toimintojen muuttuminen.
Pandemia mainitaan usein keskeisenä syynä siihen, että lasten ruutuaika lisääntyi merkittävästi. Näin oli erityisesti niiden lasten kohdalla, jotka olivat kriittisessä kehitysvaiheessa korona-aikaisten rajoituksien aikana.
Yli 250:tä pandemian ensimmäisen vuoden aikana syntynyttä vauvaa koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että kuuden kuukauden ikäisinä he saivat heikommat pisteet hienomotoriikan testeissä kuin ennen pandemiaa syntyneet vauvat.
Tutkimuksen pääkirjoittaja ja NYU Grossman School of Medicine -yliopiston professori Lauren Shuffrey myöntää, että on haastavaa selvittää johtuvatko erot hienomotorisissa taidoissa äidin kohdanneesta lisääntyneestä synnytystä edeltävästä stressistä pandemian aikana tai ainutlaatuisista ympäristötekijöistä, jotka vaikuttivat näiden vauvojen varhaiselämään.
Lapsien oleminen kotona työssäkäyvien vanhempien kanssa johti usein siihen, että kaikenikäisten lasten ruutuaika lisääntyi. Tämä on merkittävä tekijä hienomotoristen taitojen viivästyneessä kehityksessä.
Shuffrey myöntää kuitenkin, että vanhemmat kohtasivat ennennäkemättömiä haasteita työn ja lastenhoidon yhteensovittamisessa pandemian aikana. ”Vanhemmat tekivät sen mitä heidän täytyi tehdä vähemmän ihanteellisissa olosuhteissa”, Shuffrey sanoo.
Rutgersin yliopiston varhaiskasvatuksen tutkimuslaitoksen (National Institute for Early Education Research) toinen johtaja Steven Barnett väittää, että hienomotoristen taitojen heikkeneminen on tapahtunut jo ennen pandemiaa. ”Pandemia on saattanut pahentaa jo olemassa olevaa ongelmaa” Barnett toteaa.
Vaikka asiantuntijat tunnustavat digitaalisten toimintojen, kuten matematiikan oppimisen tai digitaalisen taiteen tekemisen, kasvatuksellisen arvon, liiallinen ruutuaika puhelimen, tabletin, e-kirjan tai television muodossa, rajoittaa lasten mahdollisuuksia osallistua käytännönläheiseen toimintaan, kuten askarteluun, piirtämiseen ja rakentamiseen.
Nämä käytännön kokemukset ovat ratkaisevan tärkeitä hienomotoristen taitojen kehittymiselle, sillä niitä ei opita näyttöpohjaisessa vuorovaikutuksessa.
Asiantuntijat korostavat myös, että ulkona leikkiminen on vähentynyt huolestuttavasti, sillä se on elintärkeä osa sekä hieno- ja karkeamotoriikan kehittymistä.
Lapset jäävät paitsi tärkeistä kokemuksista, kuten mullan kaivamisesta, kukkien keräämisestä ja ympäristön tutkimisesta, Barnett huomauttaa.
Hornbeck toteaa, että nykyaikaisen vanhemmuuden mukavuusajattelu on toinen tekijä, joka vaikuttaa hienomotoristen taitojen heikkenemiseen.
Vaikka joustavat housut ja valmiiksi pakatut välipalat tarjoavat mukavuutta, ne vievät lapsilta arvokkaat mahdollisuudet harjoitella tärkeitä taitoja, kuten vetoketjujen vetämistä, napittamista ja ruokailuvälineiden käyttöä.
Hornbeck huomauttaa myös, että lasten lelutottumukset ovat muuttuneet. Magneettilaatat, jotka on helppo napsia yhteen, ovat suurelta osin korvanneet perinteiset lelut, kuten palapelit ja puupalikat, joiden käsittely vaatii sekä kärsivällisyyttä ja tarkkuutta.
Hornbeck teki karun havainnon siitä, että kolmessa neljästä luokasta, joita hän tarkkaili, yksikään lapsi ei käynyt lukualueella kolmen tunnin aikana. ”Se on valtava muutos”, hän sanoo. ”Aiemmin ei ollut niin, että kukaan ei halunnut mennä kirjojen ääreen.”
Tutkija havaitsee selkeän yhteyden liiallisen ruutuajan ja manuaalisiin tehtäviin liittyvän turhautumisen lisääntymisen sekä lasten keskittymiskyvyn heikkenemisen välillä. Vaikka kirjan sivujen kääntäminen saattaa tuntua yksinkertaiselta, se auttaa kehittämään koordinaatiota, keskittymistä ja yksityiskohtien huomioimista. Ne ovat taitoja, jotka ovat välttämättömiä sellaisten tehtävien kuin takin vetoketjun sulkemisen tai kengännauhan solmimisen hallitsemiseksi.
Hornbeck kannustaa vanhempia etsimään tapoja haastaa lapsensa sisällyttämällä hienomotorisia toimintoja päivittäisiin tehtäviin. Toiminnot, kuten kuponkien leikkaaminen tai ruoanlaitto yhdessä lapsen kanssa, ovat hyviä vaihtoehtoja.
Muita motorisia taitoja parantavia toimintoja, jotka tarjoavat myös mahdollisuuden ulkoilla, ovat esimerkiksi kivien kerääminen koulumatkalla, juomien kaataminen ja pesusienen puristaminen.
Hän korostaa myös, että yksinkertaiset ja kustannustehokkaat välineet, kuten leikkitahna ja värikynärasia, voivat olla yhtä tehokkaita.
Lopuksi hän neuvoo vanhempia myöntämään, että näistä aktiviteeteista voi olla vaikea kilpailla, kun mukana on näyttöjä. Vastarintaa on enemmän, ”jos sammutat television ja sanot: ”Nyt on aika lukea”, Hornbeck selittää. Välttääksesi kamppailun, kokeile tehdä aktiviteetti ensin ja varmista, että älylaitteiden näytöt ovat pois päältä.
Lähteet: (National Geographic) (CNN) (National Library of Medicine)
Lapset ovat nykyään käytännössä erottamattomia näytöistään, mikä on jo pitkään huolestuttanut vanhempia ja asiantuntijoita. Vaikka liiallisen ruutuajan haitallinen vaikutus lasten näkökykyyn, ryhtiin ja sosiaaliseen kehitykseen on jo hyvin dokumentoitu, uusi tutkimus tuo nyt mukaan uuden huolenaihekerroksen: mahdolliset haitat lasten motorisille taidoille.
Älylaitteiden liiallinen käyttö vaikuttaa hienomotorisiin taitoihin, jotka ovat ratkaisevia päivitäisissä tehtävissä - kuten kynän pitämisessä, kenkien sitomisessa tai jopa palikoiden pinoamisessa. Mistä tämä uusi huolenaihe johtuu ja miten voimme auttaa lapsia pääsemään takaisin raiteilleen? Klikkaa tässä galleriassa eteenpäin saadaksesi lisätietoja aiheesta.
Kasvava ruutuaika on yhteydessä lasten motoristen taitojen heikkenemiseen
Kuinka tekniset laitteet vaikuttavat lasten kehitykseen
ELÄMÄNTAPA Teknologia
Lapset ovat nykyään käytännössä erottamattomia näytöistään, mikä on jo pitkään huolestuttanut vanhempia ja asiantuntijoita. Vaikka liiallisen ruutuajan haitallinen vaikutus lasten näkökykyyn, ryhtiin ja sosiaaliseen kehitykseen on jo hyvin dokumentoitu, uusi tutkimus tuo nyt mukaan uuden huolenaihekerroksen: mahdolliset haitat lasten motorisille taidoille.
Älylaitteiden liiallinen käyttö vaikuttaa hienomotorisiin taitoihin, jotka ovat ratkaisevia päivitäisissä tehtävissä - kuten kynän pitämisessä, kenkien sitomisessa tai jopa palikoiden pinoamisessa. Mistä tämä uusi huolenaihe johtuu ja miten voimme auttaa lapsia pääsemään takaisin raiteilleen? Klikkaa tässä galleriassa eteenpäin saadaksesi lisätietoja aiheesta.