Tuoreen tutkimuksen mukaan kuukautiskivun ja masennuksen välillä on ”vahva geneettinen yhteys”
Rokotteiden historia on tieteen ja lääketieteen evoluutio, joka alkaa varhaisista rokotuskäytännöistä ja etenee vuosisatojen innovaatioiden kautta. Kulttuurien välillä jaetuista uraauurtavista tekniikoista Edward Jennerin isorokkorokotteen kaltaisiin läpimurtoihin jokainen vaihe on rakentunut edellisen päälle. Turvallisempien ja tehokkaampien rokotteiden kehittäminen muutti kansanterveyttä. Näiden rokotteiden joukossa ovat muun muassa polio- ja influenssarokotteet. Rokotteet ovatkin auttaneet ihmisiä läpi historian ja auttavat yhä edelleen nykyäänkin.
Oletko kiinnostunut tietämään lisää rokotteiden historiasta? Klikkaa galleriassa eteenpäin jatkaaksesi lukemista.
Ennen ensimmäisen rokotteen keksimistä oli olemassa immunisaation toimenpidet, jota kutsuttiin rokottamiseksi tai varioimiseksi. Tutkijoiden mukaan ensimmäinen kirjallinen rokotusmenettely on peräisin vuodelta 1549.
Aikaisemmista rokottamiskäytännöistä on olemassa versioita, mutta ne tapahtuivat suun kautta otettavina rokotteina. Rokotuksen keksi kuulemma taolais- tai buddhalaismunkki tai jopa nunna.
Rokotuskäytäntö levisi 1500 -luvulla länteen kohti Ottomaanien valtakuntaa ja saavutti Konstantinopolin (nykyinen Istanbul Turkki) 1600-luvun puolivälissä.
Tämän jälkeen rokotus kulkeutui Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan, sekä lopulta Massachusettsin siirtokuntaan Onesimus-nimisen orjan välityksellä.
Onesimus kertoi pastori Cotton Matherille, joka tunnettiin roolistaan Salemin noitaoikeudenkäynneissä, että hänen orjuuttajansa olivat rokottaneet hänet. Rokotteilla haluttiin välttää hänen sairastumista isorokkoon ja hän olisi näin myös arvokkaampi, kun hänet myytäisiin eteenpäin.
Lady Mary Wortley Montague oli brittiläinen seurapiirikaunotar, joka asui Konstantinopolissa. Hän rokotti poikansa ja tyttärensä. Vuoteen 1723 mennessä olikin selvää, että rokottaminen valvotussa ympäristössä ja lääkärin valvonnassa oli parempi vaihtoehto kuin pelkkä tartunta.
Poikansa kuoleman jälkeen Benjamin Franklinista tuli rokottamisen puolestapuhuja. Franklin kirjoitti useita esittelykirjoja. Hän esitti vuonna 1759 jopa lukuja, jotka osoittivat kuoleman riskin olevan pienempi, jos henkilöllä on rokote.
Yhdysvaltojen vapaussodan aikana kenraali George Washington vaati, että amerikkalaiset joukot rokotettaisiin, jotta ne voisivat liittyä mannermaiseen armeijaan.
Edward Jenner havaitsi, että maitotytöt ja henkilöt, jotka olivat jo saaneet lehmärokko-tartunnan, olivat immuuneja isorokolle.
Ensimmäinen virallinen rokote annettiin 1700-luvun lopulla, kun Edward Jenner rokotti henkilöä, joka ei ollut koskaan sairastanut isorokkoa tai lehmärokkoa. Koehenkilöt reagoivat lievästi ensin annettuun rokotteeseen, mutta eivät reagoineet sen jälkeen annettuun isorokkorokotukseen ollenkaan.
Isorokkorokote oli ainoa ratkaisu isorokon ehkäisemiseksi noin 80 vuoden ajan. Ranskalainen biokemisti Louis Pasteur oli yksi merkittävimmistä ihmisistä, jotka olivat kiinnostuneita tauteja aiheuttavista organismeista.
Myös raivotauti oli ongelma samaan aikaan, ja Pasteurin teorian mukaan eläinten syljessä oli jotain siirrettävää. Hän yritti ensin antaa eläimille pienen annoksen raivotautia, mutta se ei kuitenkaan onnistunut. Sitten hän päätti yrittää heikentää tartunnan aiheuttajaa ennen kuin sen antamista eteenpäin.
Louis Pasteur kokeili raivotautisten kanien aivojen ja selkäytimen kuivaamista raivotautiviruksen heikentämiseksi. Hän kehitti lopulta rokotteen tällä samalla menetelmällä. Pasteur testasi rokotetta Joseph Meisterillä, joka oli raivotautisen eläimen purema. Hän pelastikin Meisterin hengen, vaikka hänellä ei ollut raivotaudin oireita.
Pasteurin rokotteen menestys merkitsi suurta kehitystä rokotusteknologiassa ja osoitti heikennettyjen virusten tehokkuuden. Tämä periaate, jonka mukaan taudinaiheuttajia heikennetään rokotteiden luomiseksi, tuli perustaksi monille Pasteur-instituutissa kehitetyille tuleville rokotteille.
Tiedemiehet löysivät 1800-luvulla vasta-aineet - proteiinit, jotka sitoutuvat taudinaiheuttajiin ja inaktivoivat ne, mikä on tärkeää sairauksien ehkäisemiseksi. Tämä johti antitoksiinien kehittämiseen, jolloin vasta-aineita tuotettiin suuria määriä ja niitä annettiin ihmisille heidän vastustuskykynsä vahvistamiseksi. Samaan aikaan heidän elimistönsä kehitti omat vasta-aineet.
Antitoksiinit syntyivät, kun jäykkäkouristuksen tai kurkkumädän myrkkyä annettiin suurille nisäkkäille, kuten hevosille. Kun eläin oli kehittänyt vasta-aineita toksiinia vastaan, ne kerättiin, puhdistettiin ja annettiin puolestaan ihmisille.
Yhdysvaltojen liittovaltion hallitus perusti vuonna 1902 nykyisen Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) sen jälkeen, kun eräs vastamyrkky johti useisiin kuolemantapauksiin. Tämä oli ensimmäinen askel lääkkeiden ja hoitojen sääntelyssä.
1920-luvulla havaittiin, että toksiinin kanssa yhdistettynä antitoksiini inaktivoi toksiinin, jättäen samalla ihmisen immuunijärjestelmälle riittävästi aikaa reagoida sitä vastaan.
Elektronimikroskopian kehitys mullisti virologian 1930-luvulla, kun tutkijat pystyivät suoraan havainnoimaan ja luokittelemaan yksittäisiä virushiukkasia niiden muodon ja koon perusteella.
Tämä läpimurto johti nopeaan virustutkimukseen ja auttoi luomaan rokotteita sekä influenssaa, poliota ja muita kriittisiä viruksia vastaan.
Jonas Salk oli luonut vuoteen 1954 mennessä ensimmäisen inaktivoidun eli tapetun virusrokotteen, jota käytettiin polion ehkäisemiseen.
1960-luvulla otettiin käyttöön suun kautta otettava poliorokote. Tässä vaiheessa historiaa luottamus rokotteisiin oli jo murentunut. Albert Sabin kehitti suun kautta otertavan rokotteen ja toi sen Neuvostoliiton ja Latinalaisen Amerikan kautta Yhdysvaltoihin.
Polio oli hävitetty sekä Euroopasta, Yhdysvalloista ja suurimmasta osasta Aasiaa 2000-luvun alkuun mennessä. Vuonna 2010 tautipesäkkeitä esiintyi yhä Afrikassa ja Keski-Aasiassa. Kuitenkin 2020-luvulle tultaessa tyypin 2 ja 3 polio oli hävitetty, ja Keski-Aasiassa esiintyi enää tyypin 1 poliota.
1950- ja 60-luvuilla valtioiden välinen yhteistyö johti isorokon hävittämiseen.
Mikrobiologian edistyminen johti alayksikkörokotteiden kehittämiseen, joissa patogeenien pintaproteiinit yksinään voivat laukaista immuniteetin. Myöhemmin kehitettiin rekombinanttirokotteen teknologia, jossa geenimateriaalia käytetään proteiinien luomiseen laboratorioissa, jolloin vältytään taudinaiheuttajien viljelyltä ja parannetaan siten turvallisuutta.
Kiinan Wuhanissa ilmaantui uusi koronavirus vuoden 2019, joka johti COVID-19-pandemiaan. Hallitukset investoivat maailmanlaajuisesti rokotteisiin, ja Sinovac (tapettu virus) ja Sputnik V (adenovirusvektori) julkistettiin vuoden 2020 puoliväliin mennessä.
Pfizer ja Moderna kehittivät mRNA-rokotteita, jotka hyväksyttiin joulukuussa 2020. Niissä käytetään lipidin nanohiukkasia geneettisen materiaalin toimittamiseen. Nämä rokotteet kouluttivat immuunisoluja tuottamaan ja tunnistamaan koronaviruksen proteiineja, jolloin T- ja B-solut voivat torjua infektiota ja tarjota pitkäaikaisen immuniteetin.
Lähteet: (The College of Physicians of Philadelphia)
Miten rokotteet muokkasivat kansanterveyttä
Historiallinen katsaus rokottamiseen
TERVEYS Polio
Rokotteiden historia on tieteen ja lääketieteen evoluutio, joka alkaa varhaisista rokotuskäytännöistä ja etenee vuosisatojen innovaatioiden kautta. Kulttuurien välillä jaetuista uraauurtavista tekniikoista Edward Jennerin isorokkorokotteen kaltaisiin läpimurtoihin jokainen vaihe on rakentunut edellisen päälle. Turvallisempien ja tehokkaampien rokotteiden kehittäminen muutti kansanterveyttä. Näiden rokotteiden joukossa ovat muun muassa polio- ja influenssarokotteet. Rokotteet ovatkin auttaneet ihmisiä läpi historian ja auttavat yhä edelleen nykyäänkin.
Oletko kiinnostunut tietämään lisää rokotteiden historiasta? Klikkaa galleriassa eteenpäin jatkaaksesi lukemista.