Euroopan unioni, joka on yksi maailman resursseiltaan vahvimmista alueista, lupaa ulkomaisille maille valtion tukea vastineeksi tiukan maahanmuuttopolitiikkansa toteuttamisesta. Erityisesti joukko Länsi-Afrikan maita on joutunut Euroopan politiikan ryöstön kohteeksi, kun pyritään estämään maanosasta tuleva laiton maahanmuutto.
Siirtolaisuuden perimmäisten syiden käsittelyn varjolla eurooppalaiset intressit näkyvät, kun teknologia ja virastot suuntaavat kaukaisille rajoille toivoen, että Afrikasta tulevaa siirtolaisuutta voitaisiin hillitä.
Haluatko tietää miten ja miksi näin tapahtuu? Klikkaa galleriaa eteenpäin saadaksesi aiheesta lisätietoja.
Mauritanian ja Senegalin rajalla sijaitsee Rosson raja-asema. Rajapiste erottaa maan toisistaan virtaavan joen varrella.
Rosson raja-asema ei ole tunnettu mistään erityisen merkittävästä infrastruktuurin, sijainnin tai minkään muunkaan ominaisuuden osalta. Se on lähes erottamaton muista alueen rajoista.
Rosson näennäisen vaatimaton rajapaikka on kuitenkin keskus, jossa käytetään länsimaiden tarjoamaa huipputeknologiaa muuttoreittien valvomiseksi.
Euroopan unionin Afrikassa toteutettavista EU:n rajatoimista huolestunut EU:n edustajien vierailijaryhmä tarkkaili Rossossa Universal Forensic Extraction Device (UFED) -laitteen käyttöä.
Laite on edistyksellinen työkalu, joka voi kerätä puhelutietoja, GPS-sijainteja, valokuvia ja muuta mediaa sekä tarkastella WhatsApp-viestejä.
Teknologian valmisti israelilainen yritys nimeltä Cellebrite. Yritys on tunnettu tiedonlouhintaohjelmistostaan, jolla voidaan murtaa mikä tahansa puhelin.
UFED on myyty ensisijaisesti hallituksille ja muille sääntelyelimille terrorismin uhan, huumekaupan ja muun mahdollisesti vaarallisen toiminnan torjunnan varjolla.
Nigerian kaltaiset valtiot ovat myös käyttäneet UFED:iä pahamaineisesti poliittisia toisinajattelijoita, toimittajia ja aktivisteja koskevien raskauttavien tietojen etsintään.
Rosson raja-asemalla UFED-järjestelmää käytetään Pohjois-Afrikkaan suuntautuvan laittoman maahanmuuton havaitsemiseen. Rossossa toimi hiljattain maahanmuuttajakaupan ja siihen liittyvien käytäntöjen torjunnan kansallisen osaston (DNLT) osasto.
DNLT on Euroopan ulkopuolisten maiden ja EU:n yhteinen kumppanuusaloite, jonka tarkoituksena on kouluttaa ja varustaa tehokkaasti rajapoliiseja Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuton estämiseksi.
Rosson raja-asema on kuitenkin yli 3 000 kilometrin päässä lähimmästä Euroopan rajasta, Etelä-Espanjasta, mikä herättää kysymyksiä siitä missä Euroopan rajat todella alkavat ja päättyvät.
EU:n veronmaksajat rahoittavat rajanylityspaikkoja kaikkialla maailmassa, ei kehitysyhteistyönä vaan osana alueellista maahanmuuttopolitiikkaa, jolla pyritään hillitsemään maahanmuuttoa tietyistä maailman kolkista.
Senegal on perustanut DNLT:n kautta useita rajanylityspaikkoja ja kolme uutta DNLT:n toimipistettä. Kaikissa toimipisteissä on UFED:n kaltaista teknologiaa sekä invasiivisempia välineitä.
Näihin rajanylityspaikkoihin on asennettu kasvojentunnistusteknologiaa, lennokkeja ja muuta valvontateknologiaa siinä toivossa, että epätoivoisia siirtolaisia, jotka pyrkivät laittomasti maata ylittämään, voitaisiin pelotella.
Myös Euroopan unioni on pyrkinyt sijoittamaan omaa henkilöstöään näille aloille. Frontex-agentteja, eurooppalaisia raja- ja rannikkoyksiköitä sekä partiohenkilöstöä on tarkoitus lähettää Afrikan maihin tukemaan näitä toimia.
Frontex, jonka budjetti on lähes miljardi Yhdysvaltojen dollaria, on joutunut toistuvasti kiistojen kohteeksi turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien rikkomisen vuoksi.
Hallitusten, järjestöjen ja tiedotusvälineiden tekemät tutkimukset ovat osoittaneet, että tuhansia turvapaikanhakijoita on kuljetettu Frontexin johdolla EU:n ulkopuolisiin säilöönottokeskuksiin eli Libyaan.
Libyan vankileirien olosuhteiden on raportoitu olevan kauhistuttavat. Raportteja kidutuksesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja orjuudesta on tullut esiin sen jälkeen, kun politiikka otettiin käyttöön.
Frontexin osallistumisesta huolimatta ja ”epävirallisesta läsnäolosta” erityisesti Länsi-Afrikan valtioissa tämä uusi toimenpide muuttaa viraston roolia Euroopan rajojen ulkopuolella täysin.
Yhdessä Länsi-Afrikassa toimivien Frontex-agenttien koskemattomuuden helpottamista koskevien ehdotusten kanssa huolestuneet EU:n edustajat katsovat, että nämä maahanmuuttopolitiikat edustavat suuren vaaran aikakautta, joka loukkaa turvapaikanhakijoiden oikeuksia.
Strategia Euroopan rajojen ulkoistamiseksi eli EU:n ulkopuolisten maiden kanssa solmittavaksi yhteistyökumppanuudeksi ja EU:n lainkäyttövallan laajentamiseksi muihin maihin. Erityisesti maihin missä maahanmuuttajat matkustavat tai mistä he tulevat, on maailman joukkomilitarisointia.
EU toimittaa näille valtioille valvontalaitteita ja helpottaa niiden koulutusta sillä varjolla, että se puuttuu maahanmuuton taustalla oleviin syihin, ilman ihmisoikeuksia tai muita takeita. Kuvassa muistotilaisuus Senegalin rannikon edustalla lähtöpaikalla, josta tuhannet siirtolaiset ovat lähteneet etsimään parempaa elämää Euroopasta, ja monet heistä ovat kuolleet merellä.
Ei voida tietää käytetäänkö kolmansille osapuolille toimitettua teknologiaa vain rajavalvontaan vai käytetäänkö sitä väärin. Väärinkäytöllä viitataan nimittäin kotimaan asioiden valvontaan, joka voi uhata aktivistien tai poliittisten toisinajattelijoiden henkeä ja hyvinvointia.
Tätä kokeilua voidaan verrata muihin länsimaiden historiallisiin pyrkimyksiin käyttää sääntelemättömiä toimenpiteitä poliittisten tavoitteidensa ajamiseen, kuten Yhdysvaltojen rahoitukseen Taleban-liikkeeseen Neuvostoliittoa vastaan.
Euroopan niin sanottu muuttoliikekriisi alkoi vuonna 2015. Euroopan unionin hätäapurahasto (EUTF) perustettiin vakauden turvaamiseksi ja laittoman maahanmuuton ja siirtymään joutuneiden henkilöiden perimmäisten syiden poistamiseksi Afrikassa.
Senegalissa ja muissa Länsi-Afrikan valtioissa nykyisin nähtävissä olevat ponnistelut perustuvat kuitenkin EUTF:ään, ja lisäksi maahanmuuttopolitiikka on yhä rajoittavampaa.
Eräässä tutkintaraportissa haastateltiin nimettömänä pysyttelevää EUTF-konsulttia, joka kertoi, että kolmansien maiden ainutlaatuista kontekstia ja olosuhteita ei juurikaan oteta huomioon.
Se, että nämä kansakunnat pakotetaan hyväksymään politiikkoja ja strategioita, jotka eivät ole vain epäolennaisia, vaan jopa haitallisia tai jopa vaarallisia, vastineeksi EU:n rahoituksesta ja avusta, voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa lisää ongelmia.
Eurooppalaisessa politiikassa väestön tiheä liikkuvuus, joka on joissakin yhteyksissä yleistä, on kriminalisoitu. Tämä johtuu siitä, että ulkomaisissa yhteyksissä toteutetuissa eurooppalaisissa politiikoissa ei oteta huomioon asianomaisia normeja.
Lähteet: (In These Times) (Frontex) (Refugee Law Initiative) (European Institute of the Mediterranean)
Miten EU:n valvonnan politiikka on laajentunut Afrikkaan
Tuhansien kilometrien päässä toteutetaan EU:n politiikkaa maahanmuuton hillitsemiseksi
ELÄMÄNTAPA Senegal
Euroopan unioni, joka on yksi maailman resursseiltaan vahvimmista alueista, lupaa ulkomaisille maille valtion tukea vastineeksi tiukan maahanmuuttopolitiikkansa toteuttamisesta. Erityisesti joukko Länsi-Afrikan maita on joutunut Euroopan politiikan ryöstön kohteeksi, kun pyritään estämään maanosasta tuleva laiton maahanmuutto.
Siirtolaisuuden perimmäisten syiden käsittelyn varjolla eurooppalaiset intressit näkyvät, kun teknologia ja virastot suuntaavat kaukaisille rajoille toivoen, että Afrikasta tulevaa siirtolaisuutta voitaisiin hillitä.
Haluatko tietää miten ja miksi näin tapahtuu? Klikkaa galleriaa eteenpäin saadaksesi aiheesta lisätietoja.