Sanomalla ”tahdon”, vain muutaman vieraan edessä
Sitten vuoden 1500 jaa. ovat useat nisäkäslajit kuolleet sukupuuttoon, kertoo Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto. Yllätyksenä ei kenties tule, että tämä on pääosin ihmiskunnan syytä. Hälyyttävintä on kuitenkin viimeisen noin 100 vuoden kuluessa sukupuuttoon kuolleiden lajien määrä.
Klikkaa galleriaan ja tutustu lajeihin, joita et valitettavasti tule ikinä näkemään.
Pikkuruinen, hyvin lämpöä sietävä hammaskilli oli aikoinaan endeeminen laji Mojaven autiomaan kuumissa lähteissä Kaliforniassa. Ihmisten aiheuttama elinympäristön muutos on johtanut kannan kutistumiseen ja lopulta sen häviämiseen noin vuonna 1970.
Yksi viimeisimmistä kuvista, jotka on otettu elossa olleista muuttokyyhkyistä kuvattuna vankeudessa vuonna 1898.
Tämä preeriakana on jälleen yksi pohjoisamerikkalainen lintu, joka on metsästetty sukupuuttoon. Sitä tavattiin etelä New Hampshiresta Virginian pohjoisosiin saakka.
Yksi viimeisistä tämän lajin punalehmäantiloopeista ammuttiin Marokossa vuonna 1925 eli samana vuonna, jolloin laji julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi. Kuvassa on yksilö, joka eli Lontoon eläintarhassa vuoden 1883 lokakuusta huhtikuuhun 1897 saakka.
Kvagga on Etelä-Afrikasta kotoisin oleva seepralaji, joka erosi muista pääosin rajoitetun kuviointinsa ansiosta. Se oli valitettavasti jälleen yksi armottoman metsästyksen uhreista, joka oli haluttu lihansa ja taljojensa vuoksi.
Lukuisia vangittiin ja lähetettiin eurooppalaisiin eläintarhoihin, mukaan lukien tämä naaras, joka on kuvattu Lontoon eläintarhassa vuonna 1870. Vuoteen 1883 mennessä luonnonmukaisia tai vangittuja kvaggoja ei ollut enää jäljellä ja laji julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 1900.
Kaspiantiikeri vaelteli aikoinaan Itä-Turkissa, Mesopotamiassa, Kaukasus-vuotilla, Iranissa ja Länsi-Kiinassa, mutta metsästettiin sukupuuttoon salametsästäjien ja petoeläinharrastajien toimesta. Sukupuuton syyksi arvellaan myös elinympäristön tuhoutumista. Kuvassa on Kaukasukselta vangittu yksilö Berliinin eläintarhassa vuonna 1899.
Tätä vuorikauriin alalajia tavattiin aikoinaan Espanjan Kantabrian vuorilla, Etelä-Ranskassa ja Pyreneillä ja tämän ketterän ja valppaan lajin sukupuuttoon kuoleminen on eräänlainen mysteeri. Syyksi epäillään ylilaiduntamista, sairauksia ja infektioita. Viimeinen lajin edustaja kuoli vuonna 2000.
Taiwanin saaren endeemisen lajin viimeinen näköhavainto tapahtui Tawu-vuoren alueella vuonna 1983. Valitettavasti lajin uskotaan nyt olevan kuollut sukupuuttoon.
Muita sukulaisiaan pienempi ja kapearaitaisempi jaavantiikeri asusti Jaavan saarella vuoteen 1970 saakka. Sitä metsästettiin armottomasti ja sen elinympäristöä raivattiin kaupunkien tieltä, joten laji kuoli lopulta sukupuuttoon vuonna 1994.
Coregonus hiemalis -lajin uskotaan nyt olevan sukupuuttoon kuollut, sillä tästä Genevejärvellä eläneestä kalasta ei olla nähty jälkeälään sitten 1900-luvun alun. Liikakalastus ja rehevöityminen ovat olleet arveltujen syiden taustalla.
Tämän merinisäkkään sukupuuttoon kuolemisen syyksi on arvioitu kaupallista kalastusta, toisen maailmansodan miinasodankäyntiä ja sirkuskäyttöön vangitsemista. Japaninmerileijona kuoli sukupuuttoon 1970-luvulla.
Kesti vain 85 vuotta eurooppalaisten miehitettyä Etelä-Australian ja Lounais-Victorian, että tämä siro ja uljas eläin oli kuollut sukupuuttoon. Pääosin syynä olivat elinympäristöjen tuhoutuminen ja uusien petoeläimien tuominen alueelle. Viimeinen hietikkokenguru kuoli vuonna 1939.
Siivetönruokki oli aikoinaan tuttu näky Pohjois-Atlantin hyytävissä vesissä ja sen populaatio ylsi miljooniin. Sitä kuitenkin metsästettiin sen lihan, munien ja pehmeiden untuviensa vuoksi, ja lentokyvytön lintu oli helppo kohde. Kaksi viimeistä lajin edustajaa tapettiin vuonna 1844.
Viimeisen tiedetyn lajin edustajan, Lonesome Georgen kuolema vuonna 2012 tarkoittaa sitä, että tämä Galápagossaaren laji on mitä todennäköisimmin kuollut sukupuuttoon.
Aleuttien saaristoa ympäröivät vesistöt tarjosivat ruokailualueen tälle valtavalle merinisäkkäälle. Turkiskauppiaat ja hylkeenmetsästäjät pyyhkivät nopeasti lajin maan kamaralta 1700-luvulla. Vuoteen 1768 mennessä olivat kaikki lajin yksilöt kuolleet. Kuvattuna on stellerinmerilehmän kallo Lontoon luonnontieteellisessä museossa.
Kiinanjokidelfiini on ensimmäinen delfiini, joka on julistettu sukupuuttoon kuolleeksi nykyaikana. Sivuston uk.whales.org mukaan tämä johtuu täysin ihmiskunnan tekosista.
Tämä omituisen näköinen, lentokyvytön ja vanttera lintu oli endeeminen laji Mauritiuksen saarella ja kuten siivetönruokki, myös se joutui merimiesten saalistamaksi. Dodo eli drontti kuoli sukupuuttoon jo vuonna 1662 ja on kenties kuuluisin sukupuuttoon kuolleista lajeista. Katso myös: Välittömän uhan alla: eläimet, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Tämä laji tunnetaan myös nimellä tasmaniantiikeri, tasmaniansusi tai pussisusi. Se on ujo ja yöelämään sopeutunut laji, jota tavattiin aikoinaan runsaasti Australiassa, Tasmaniassa ja Uudessa-Guineassa.
Upeat luontokappaleet, jotka on ajettu sukupuuttoon
Eläimet, jotka ovat poissa lopullisesti
ELÄMÄNTAPA Sukupuutto
Sitten vuoden 1500 jaa. ovat useat nisäkäslajit kuolleet sukupuuttoon, kertoo Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto. Yllätyksenä ei kenties tule, että tämä on pääosin ihmiskunnan syytä. Hälyyttävintä on kuitenkin viimeisen noin 100 vuoden kuluessa sukupuuttoon kuolleiden lajien määrä.
Klikkaa galleriaan ja tutustu lajeihin, joita et valitettavasti tule ikinä näkemään.