Kreml laukaisee 65 lennokkia yhdessä yössä
Mehiläisillä on ratkaiseva rooli biologisen monimuotoisuuden ylläpitämisessä pölyttämällä monenlaisia kasvilajeja. Näin varmistetaan kasvien geneettinen monimuotoisuus ja ylläpidetään ekosysteemien terveyttä.
Pölyttämällä kasveja mehiläiset auttavat varmistamaan sekä hedelmien, siementen ja muun kasvimateriaalin tuotannon, jotka toimii ravinnonlähteenä eri eläimille.
Ilman näitä elintärkeitä ravintoketjuja monet eläinlajit (hyönteiset, linnut ja nisäkkäätkin) jäisivät ilman ravintoa elinympäristöissään. Tämä merkitsisi monien ekosysteemien tuhoutumista.
Mehiläiset auttavat myös kukkivien kasvien lisääntymisessä siirtämällä siitepölyä kukkien välillä. Tämän hedelmöitysprosessin ansiosta kasvit voivat tuottaa siemeniä, mikä puolestaan takaa niiden lisääntymisen ja selviytymisen. Ilman mehiläisiä monien kasvilajien olisi vaikea lisääntyä.
Noin 75 prosenttia luonnonvaraisista kukkivista kasveista ja 35 prosenttia ravintokasveista on riippuvaisia eläinten pölytyksestä osana lisääntymistä. Miten siis saastuminen estää mehiläisiä ja muita vastaavia hyönteisiä pölyttämästä?
Ilmansaasteet häiritsevät mehiläisten kykyä löytää kukkia. Saasteet peittävät tai muuttavat kukkien tuoksuja. Tuoksut ovat puolestaan ratkaisevan tärkeitä mehiläisten ohjaamiseksi ravintolähteille.
Erilaiset saasteet, kuten typen oksidit, voivat hajottaa mehiläisiä ohjaavia tuoksumolekyylejä, mikä vaikeuttaa kukkien löytämistä huomattavasti.
Kun epäpuhtaudet reagoivat ilmassa olevien molekyylien kanssa, tuoksut muuttuvat ja ne ovat pölyttäjille käytännössä tunnistamattomia.
Normaaliolosuhteissa hajumolekyylit voivat säilyä lähes 40 tuntia ja saavuttaa mehiläispesät jopa 915 metrin etäisyydessä. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että saastuneet hajumolekyylit kestävät vain 10 tuntia ja kulkevat alle 305 metrin matkan. Tehtävät, joiden suorittamiseen mehiläisillä menee yleensä 10 minuuttia, kestävät sen sijaan 180 minuuttia.
Saastunut ilma ei vaikuta ainoastaan kasvien varsinaiseen tuoksuun, vaan se voi myös vahingoittaa pysyvästi mehiläisten hajuaistia. Tämä heikentää huomattavasti mehiläisten kykyä löytää runsaasti mettä sisältäviä kukkia.
Saasteet voivat vahingoittaa myös mehiläisten neurologiaa ja aivoja. Tämä tarkoittaa, että mehiläiset eivät pysty muodostamaan elintärkeitä hajumuistoja, jotka olisivat välttämättömiä niiden biologisen tarkoituksen täyttämiseksi.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että saastuneilla alueilla oleviin kasveihin kohdistuu jopa 70 prosenttia vähemmän hyönteisten vierailuja kuin saastumattomilla alueilla oleviin kasveihin. Kukat saavat tällöin 90 prosenttia vähemmän huomiota.
Tutkimuksissa todettiin jopa, että analysoitujen laitosten epäpuhtauspitoisuudet olivat selvästi alle rajan, jota Yhdysvaltojen sääntelyviranomaiset pitävät ”turvallisena”.
Kaliforniassa sijaitsevaa Bakersfieldin kaupunkia pidetään Yhdysvaltojen saastuneimpana kaupunkina. Kaupungin ilmanlaatu on yli kaksinkertainen Yhdysvaltoihin vahvistettuun ilmanlaatua koskevaan ohjearvoon verrattuna, ja yli kolminkertainen Maailman terveysjärjestön asettamaan ohjearvoon verrattuna.
Saasteet eivät vaikuta mehiläisiin ainoastaan niiden navigoinnin kautta. Krooninen altistuminen saastuneelle ilmalle voi myös johtaa mehiläisyhdyskuntien populaatioiden pitkäaikaiseen vähenemiseen.
Kun mehiläisten määrä vähenee populaation vähenemisen vuoksi, pölytyksen kokonaismäärä vähenee. Tämä vaikuttaa puolestaan merkittävästi biologiseen monimuotoisuuteen ja näistä pölyttäjistä riippuvaisten ekosysteemien terveyteen.
Erilaiset ilman epäpuhtaudet, kuten torjunta-aineet ja raskasmetallit, voivat heikentää mehiläisten lisääntymisterveyttä, jolloin jälkeläisten määrä vähenee ja mehiläisyhdyskunnat heikkenevät. Mehiläiskantojen väheneminen johtaa siihen, että viljelykasvien ja luonnonvaraisten kasvien pölyttäjät vähenevät.
Ilmansaasteiden vaikutuksesta mehiläiset joutuvat myös muuttamaan ruokailutottumuksiaan välttääkseen alueita, joilla on korkeat epäpuhtauspitoisuudet. Tietyt alueet voivat jäädä vajaapölytteisiksi, erityisesti kaupunkien tai teollisuusalueiden lähellä, joissa ilmansaasteet ovat suurempia.
Itsepölytyksestä huolimatta mustasinappi kasvien onnistunut pölytys väheni 14-31 prosenttia saastuneissa olosuhteissa. Tätä mitattiin tutkimalla siemenkoteloiden määrää, siemeniä koteloa kohti ja siemenkoteloiden painoa kasveista, jotka olivat likaisen ilman saastuttamia.
Ilman epäpuhtaudet vaikuttavat myös suoraan kasvien terveyteen. Kasvit ovat nimittäin riippuvaisia fotosynteesistä puhtaan ilman tuottamiseksi. Tämä puolestaan muuttaa kasvien biologiaa, kunnes myös niiden nektarin ja siitepölyn laatu ja määrä heikkenevät huomattavasti.
Ilman epäpuhtauksille altistuminen voi lyhentää mehiläisten elinikää. Lyhyempi elinikä tarkoittaa, että mehiläiset osallistuvat vähemmän pölytysjaksoihin elinaikanaan. Yhä useammat mehiläiset kuolevat nopeammin ja ne myös elävät lyhyemmän elämän.
Saasteet vaikuttavat valitettavasti myös mehiläispesiin. Hiukkaset voivat kerääntyä mehiläispesän pinnoille tai mehiläispesän sisälle, mikä lopulta saastuttaa ja vaikuttaa mehiläisyhdyskunnan yleisterveyteen.
Tutkijat ovat myös alkaneet ymmärtää, että tietyt kasvit kieltäytyvät kukkimasta, mikäli pölyttäjiä tai hyönteisiä ei ole. Ilmansaasteet voivat aiheuttaa monien kasvilajien kuolemisen sukupuuttoon yksinkertaisesti siksi, että hyönteiset kieltäytyvät asuttamasta alueita, joilla ne kasvavat.
Mehiläisten kaltaiset pölyttäjät eivät ole ainoat hyönteiset, joihin epäpuhtaudet vaikuttavat. Esimerkiksi huonekärpäset eivät enää pysty haistamaan ruokaa saasteiden vuoksi, ja uroskärpästen feromoneja muutetaan niin, että ne tuoksuvat enemmän naaraiden hajuilta.
Jyrkimmät havainnot saasteiden vaikutuksesta pölyttäjiin tapahtuvat öisin. Tietyt ilman epäpuhtaudet kerääntyvät voimakkaammin päivisin, jolloin päivänvalo puuttuu, ja yhdessä valosaasteen kanssa ne vaikuttavat eniten perhosiin.
Vaikka yksittäiset ihmiset eivät voi tehdä paljonkaan mehiläisten hyväksi, on kuitenkin muutamia asioita, jotka voivat auttaa. Yksi niistä on haitallisten torjunta-aineiden käytön rajoittaminen, sillä monilla torjunta-aineilla on myrkyllisiä vaikutuksia mehiläisiin. Luonnonmukaisten viljelymenetelmien ja turvallisempien vaihtoehtojen edistäminen turvaa mehiläiskantoja.
Mehiläishoitohankkeet, joko pienissä yhteisöissä tai osana laajempia suojeluohjelmia toteutettuna, voivat auttaa valtavasti mehiläiskantojen säilyttämisessä ja kasvattamisessa.
Vaikka kaupungeilla on taipumus olla saastumisen keskuksia niillä voi olla tärkeä rooli mehiläispopulaatioiden tukemisessa. Kaupungit voivat luoda viheralueita, kattopuutarhoja ja mehiläispesiä, jotka kaikki tarjoavat mehiläisille turvapaikan.
Yksi tärkeimmistä tavoista auttaa pölyttäjiä on suojella metsiä, niittyjä ja muita luonnollisia elinympäristöjä, sillä ne toimivat luonnonvaraisten pölyttäjien kotina. Suojelutoimissa olisi keskityttävä erityisesti biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja lisäksi kriittisten ekosysteemien tuhoutumisen estämiseen.
Lähteet: (ESA Journals) (Knowable Magazine) (Fisher Scientific) (BBC) (University of Reading) (National Geographic) (American Lung Association) (World Health Organization)
Saastunut ilma ei ole huonoksi vain ihmisille, vaan sillä on myös ikäviä vaikutuksia luonnolle. Mehiläiset ja muut pölyttäjät tunnetaan herkästä yhteistyöstään kukkien ja kasvien kanssa, mikä on välttämätöntä maailman ekosysteemien ja elintarvikehuollon ylläpitämiseksi. Tämä vuosituhansia kestänyt harmonia on häiriintymässä kun ilman saastuminen lisääntyy. Mehiläiset (ja jopa perhoset ja koiperhoset) eivät pysty navigoimaan kukkiin, ja tämä voi osoittautua luonnon kannalta katastrofaaliseksi.
Miksi saasteet vaikuttavat niin tuhoisasti näihin pieniin olentoihin? Mitä tapahtuisi, jos mehiläiset eivät pystyisi täyttämään pölytyskiintiötään? Klikkaa galleriassa eteenpäin selvittääksesi nämä asiat.
Miten ilmansaasteet häiritsevät mehiläisten pölytystä
Heidän herkät aistinsa menevät sekaisin
ELÄMÄNTAPA Luonto
Saastunut ilma ei ole huonoksi vain ihmisille, vaan sillä on myös ikäviä vaikutuksia luonnolle. Mehiläiset ja muut pölyttäjät tunnetaan herkästä yhteistyöstään kukkien ja kasvien kanssa, mikä on välttämätöntä maailman ekosysteemien ja elintarvikehuollon ylläpitämiseksi. Tämä vuosituhansia kestänyt harmonia on häiriintymässä kun ilman saastuminen lisääntyy. Mehiläiset (ja jopa perhoset ja koiperhoset) eivät pysty navigoimaan kukkiin, ja tämä voi osoittautua luonnon kannalta katastrofaaliseksi.
Miksi saasteet vaikuttavat niin tuhoisasti näihin pieniin olentoihin? Mitä tapahtuisi, jos mehiläiset eivät pystyisi täyttämään pölytyskiintiötään? Klikkaa galleriassa eteenpäin selvittääksesi nämä asiat.