Latinan nousu ja lasku
Pohjoinen jäämeri on valtava ja koskematon alue, joka on jo pitkään ollut planeettamme ominaispiirre. Pohjoinen jäämeri on kuitenkin nyt monumentaalisen muutoksen partaalla. Viimeaikaiset tutkimukset paljastavat, että alueella voi olla ensimmäinen jäätön kesäpäivä vuoteen 2027 mennessä. Aikaisemmin tämän tapahtuman ennustettiin tapahtuvan vasta vuonna 2030 tai myöhemmin.
Tämä hätkähdyttävä kiihtyminen korostaa, että ilmastonmuutokseen ja sen kerrannaisvaikutuksiin ekosysteemeissä, globaaleissa säämalleissa ja ihmisen toiminnassa on puututtava kiireellisesti. Arktisen jään katoaminen ei ole pelkästään paikallinen ongelma, se on symboli maapallon ilmastoa muokkaavista syvällisistä ja peruuttamattomista muutoksista. Mitä jäättömät arktiset alueet merkitsevät ihmiskunnalle?
Mitä muita peruuttamattomia vahinkoja tämä aiheuttaisi? Klikkaa galleriassa eteenpäin saadaksesi lisätietoja aiheesta.
Pohjoinen jäämeri saattaa olla ensimmäistä kertaa jäätön jo vuonna 2027, kolme vuotta aiemmin kuin aiemmin on arvioitu. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on siirrytty kuukausikohtaisten ennusteiden ulkopuolelle. Nämä ennusteet tarjoavat päiväkohtaisia tietoja siitä, milloin arktinen jää katoaa.
Kesäisen merijään katoaminen arktiselta alueelta on väistämätöntä ja peruuttamatonta. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävistä ponnisteluista riippumatta tämä kriittinen käännekohta on jo saavutettu, koska ihmisen aiemmat ja nykyiset toimet aiheuttavat ilmastonmuutosta.
Vuosituhansien ajan arktisen alueen ekosysteemiä on määrittänyt talven jään kertymisen ja kesän sulamisen kausittainen rytmi. Jäämeren pinta-ala on valtavat 6,2 miljoonaa neliömailia (16 miljoonaa neliökilometriä), ja maapallon nopea lämpeneminen uhkaa nyt tämän valtavan alueen luonnollista kiertokulkua.
Siitä lähtien, kun satelliittihavainnot alkoivat vuonna 1978, pohjoinen merijää on kutistunut yli 12 prosenttia vuosikymmenessä. Tämä tarkoittaa 80 000 neliökilometrin (30 888 neliömailin) vuotuista menetystä, mikä vastaa käytännössä Itävallan kokoista aluetta.
Arktista aluetta pidetään ”jäättömänä”, kun merijää peittää alle 386 000 neliömailia (miljoona neliökilometriä) alueesta. Tämä dramaattinen muutos voi vaikuttaa katastrofaalisesti arktisen alueen elämään ja maailmanlaajuisiin ilmastomalleihin.
Kansainvälinen tutkijaryhmä käytti 11 tietokonemallia yli 360 simulaation tekemiseen arvioidakseen miten ilmastonmuutos vaikuttaisi maapalloon vuoteen 2100 asti. Vaikka joissakin simulaatioissa ennustettiin, että jäättömäksi jäävä arktinen alue syntyisi vasta vuosisadan lopulla, useimmissa simulaatioissa todettiin kuitenkin, että jäättömäksi jääminen tapahtuisi jo 20 vuoden kuluessa.
Simuloinneissa on todettu, että jäätöntä aikaa edeltävänä talvena arktisen alueen lämpötila pysyisi pitkään yli -20 °C:n lämpötilassa, mikä vähentäisi uuden jään muodostumista.
Tämä vaikuttaisi myös arktisen alueen vuodenaikojen kulkuun. Kevät voi saapua jopa kuukauden tavallista aikaisemmin. Yli 0 °C:n lämpöaallot yleistyisivät, ja lopulta elo- tai syyskuussa olisi jäätön päivä.
Nopea jään katoaminen liittyy tyypillisesti ankariin talviin ja keväisiin lämpenemissykleihin. Jos syksy, talvi ja kevät ovat epätavallisen lämpimiä, jää sulaa varmasti myös kesän aikana. Jos tämä kaava jatkuu kolmena peräkkäisenä vuotena, jäätön päivä on väistämätöntä.
Jäätön päivä ei myöskään olisi ainutkertainen tapahtuma. Sen sijaan se kestäisi viikkoja ja mahdollisesti kokonaisia kuukausia, millä olisi vaarallisia seurauksia ihmisille ja luonnonvaraisille eläimille.
Jäätön arktinen alue uhkaa jääkarhujen ja eläinplanktonin kaltaisia lajeja. Merijään katoaminen horjuttaa alueen herkkää ravintoverkkoa, mikä vaarantaa sekä ikoniset eläimet ja ekosysteemiä ylläpitävät kriittiset pieneliöt.
Ensimmäinen jäätön arktinen päivä on myös merkittävä visuaalinen merkki ihmiskunnan vaikutuksesta maapalloon. Se muuttaa yhden maapallon ominaispiirteistä (valkoisen jääpeitteisen arktisen alueen) siniseksi, avoimeksi mereksi, jota kasvihuonekaasupäästöt ovat muuttaneet.
Arktinen merijää heijastaa auringonvaloa takaisin avaruuteen, mikä säätelee puolestaan maapallon lämpötiloja. Aurinko ei koskaan laske arktisella alueella kesällä, ja jään häviäminen lisää lämmön imeytymistä valtameriin. Tämä voimistaisi ilmaston lämpenemistä ja vaikuttaisi ilmastojärjestelmiin maailmanlaajuisesti.
Merijää heijastaa auringon energiaa takaisin avaruuteen, mikä on albedo-ilmiöksi kutsuttu prosessi. Jään katoaminen tarkoittaa, että arktinen alue lämpenee nyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maapallo.
Jäämeren kautta kulkevat merivirrat eivät enää kuljettaisi kylmää vettä muualle maapallolle. Sen sijaan korkeammat lämpötilat leviäisivät, aiheuttaen korjaamatonta vahinkoa ilmastolle ja seurauksena olisi myös ankaria sääilmiöitä.
Äärimmäisiin sääilmiöihin kuuluisivat voimakkaammat myrskyt, pitkittyneet helleaallot ja arvaamattomat sademäärät, joilla kaikilla olisi maailmanlaajuisia vaikutuksia maatalouteen ja infrastruktuuriin.
Arktisen jään sulaminen luo myös mahdollisuuksia nopeammille laivareiteille, kuten esimerkiksi Luoteisväylälle. Kaupallinen teollisuus voi päättää hyödyntää avovettä kalastuksen ja kaivostoiminnan avulla, varsinkin kun kansainväliset vedet eivät ole minkään maan lainkäyttövaltaan kuuluvia.
Vaikka arktisen alueen kaupallistaminen voi hyödyttää kauppaa, se herättää myös huolta ympäristön pilaantumisesta, geopolitiikasta ja onnettomuusriskeistä näissä herkissä ekosysteemeissä.
Maaliskuussa 2022 arktisen alueen lämpötila nousi 10 °C:n keskimääräistä korkeammaksi, ja osa pohjoisnavasta melkein suli. Asiantuntijat uskovat, että tällaisista poikkeamista tulisi normaalia ja ne nopeuttaisivat mahdollisesti ilmaston lämpenemisen vaikutuksia.
Vaikka jäätön arktinen alue on väistämätön, tutkimukset osoittavat, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen voi viivästyttää sen tuloa. Tällaiset toimet voisivat säilyttä merijäätä lyhyellä aikavälillä, ja antaa kriittistä aikaa laajempiin ilmastohaasteisiin vastaamiseen.
Vuonna 2016 yli 190 osapuolta ympäri maailmaa allekirjoitti Pariisin ilmastosopimuksen ilmastonmuutoksen torjumisen toivossa. Maat sopivat ryhtyvänsä toimiin rajoittaakseen ilmaston lämpenemisen alle 2 °C:een ja pyrkivänsä mieluiten 1,5 °C:n lämpenemiseen. Sopimuksessa esille tuotuja käytännön toimia on muun muassa päästöjen vähentäminen.
Valitettavasti vuosi 2024 näyttää olevan ensimmäinen vuosi, jolloin ilmaston lämpeneminen ylittää sovitun raja-arvon. Tämä tarkoittaa, että arktisen alueen jäätön kesä voi olla odotettua lähempänä.
Ilmastonmuutoksen torjumiseksi maat investoivat voimakkaasti uusiutuviin energialähteisiin, kuten tuuli-, aurinko- ja vesivoimaan, korvatakseen fossiiliset polttoaineet, jotka ovat suurimpia hiilidioksidipäästöjen aiheuttajia. Monet maat ovat ottaneet käyttöön asetuksia, joilla tuetaan uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa.
Jotkin maat edistävät sähköautojen käyttöä ja kehittävät latausinfrastruktuuria. Norja on esimerkiksi edelläkävijänä sähköisten ajoneuvojen kannustimien käytössä. Suurin osa Norjan automyynneistä on sähköautoja. Intia ja Yhdysvallat rahoittavat myös sähköautotukia ja tukevat julkisen liikenteen sähköistämishankkeita päästöjen vähentämiseksi.
Eri puolilla maailmaa valtiot ovat toteuttaneet laajamittaisia puiden istuttamisen aloitteita hiilidioksidin sitomiseksi. Esimerkiksi Etiopia istutti Green Legacy -ohjelmassaan yli 350 miljoonaa puuta yhdessä päivässä, ja Brasilia torjuu Amazonin metsäkatoa.
Hallitusten tiedetään myös toteuttavan hiilidioksidipäästöjen hinnoittelustrategioita, kuten esimerkiksi hiilidioksidiveroja. Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä rajoittaa teollisuuden päästöjä ja edistää puhtaan teknologian käyttöönottoa vaatimalla yrityksiä maksamaan ylimääräisistä päästöistä.
Hallitukset myös kieltävät tai rajoittavat kertakäyttömuovin käyttöä vähentääkseen saastumista ja muovin tuotannosta aiheutuvia päästöjä. Kanada, Kenia ja Euroopan unioni toteuttavat tiukkoja kieltoja. Maat edistävät biohajoavia vaihtoehtoja jätteen ja sen ympäristövaikutusten vähentämiseksi.
Ympäristökasvatus on välttämätöntä ilmastotietoisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Osa maista ovat esimerkiksi sisällyttäneet ilmastotutkimuksen koulujen opetussuunnitelmiin. Jotkut maat puolestaan toteuttavat kansallisia kampanjoita, joilla kansalaisia valistetaan uusiutuvan energian eduista ja kestävästä maataloudesta.
Näistä ponnisteluista huolimatta on vielä paljon tehtävää arktisen jään katoamisen estämiseksi. On ryhdyttävä välittömästi maailmanlaajuisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi, ekosysteemien suojelemiseksi ja kestävän kehityksen asettamiseksi etusijalle, jotta nopeasti lämpenevän maailman pahimpia vaikutuksia voitaisiin lieventää.
Lähteet: (Live Science) (ScienceAlert) (Euronews)
Arktinen alue voi olla jäätön vuoteen 2027 mennessä, todetaan tutkimuksessa
Tutkijat varoittavat lähestyvästä katastrofista, mutta vielä ei ole liian myöhäistä pysäyttää sitä
ELÄMÄNTAPA Ilmastonmuutos
Pohjoinen jäämeri on valtava ja koskematon alue, joka on jo pitkään ollut planeettamme ominaispiirre. Pohjoinen jäämeri on kuitenkin nyt monumentaalisen muutoksen partaalla. Viimeaikaiset tutkimukset paljastavat, että alueella voi olla ensimmäinen jäätön kesäpäivä vuoteen 2027 mennessä. Aikaisemmin tämän tapahtuman ennustettiin tapahtuvan vasta vuonna 2030 tai myöhemmin.
Tämä hätkähdyttävä kiihtyminen korostaa, että ilmastonmuutokseen ja sen kerrannaisvaikutuksiin ekosysteemeissä, globaaleissa säämalleissa ja ihmisen toiminnassa on puututtava kiireellisesti. Arktisen jään katoaminen ei ole pelkästään paikallinen ongelma, se on symboli maapallon ilmastoa muokkaavista syvällisistä ja peruuttamattomista muutoksista.
Mitä jäättömät arktiset alueet merkitsevät ihmiskunnalle? Mitä muita peruuttamattomia vahinkoja tämä aiheuttaisi? Klikkaa galleriassa eteenpäin saadaksesi lisätietoja aiheesta.