Syyt ja hoitotavat, jotka sinun on tiedettävä
Jos olet joskus kokenut ahdistusta, fyysiset oireet ovat todennäköisesti tuttuja. Ahdistuksen fyysisiä oireita voi olla vaikea sivuuttaa aina käsien kosteudesta sydämen tykyttelyyn. Saatat kuitenkin olla vähemmän perehtynyt siihen mitä aivoissa oikeastaan tapahtuu ahdistuksen hetkinä. Aivotoiminta ei ole yhtä ilmeistä, mutta mukana on paljon tärkeitä prosesseja.
Oletko kiinnostunut tietämään aiheesta tarkemmin? Klikkaa galleriassa eteenpäin jatkaaksesi lukemista.
Aivojen osa, joka käsittelee ahdistusta, on nimeltään limbinen järjestelmä. Siihen kuuluvat hippokampus, amygdala, hypotalamus ja talamus.
Jokaisella limbisen järjestelmän osalla on hieman erilainen tehtävä. Ne ovat yhdessä vastuussa automaattisista tai tiedostamattomista prosesseista.
Ensimmäisenä on hippokampus, joka on aivojen osa, joka lujittaa tietoa. Ilman hippokampusta emme pystyisi muodostamaan pitkäaikaista, lyhytaikaista tai spitaalista muistia.
Tapa, jolla hippokampus luo ja tallentaa muistoja, voi vaikuttaa ahdistuneisuuteen, sillä se luo yhteyksiä stressitapahtumien muistojen ja niihin reagoimisen välillä.
Seuraavaksi vuorossa on amygdala, joka on aivojen osa, joka vastaa tunnereaktioista. Täällä sijaitsee kaikenlaisia tunteita aina ahdistuksesta aggressioon.
Amygdala vaikuttaa myös siihen miten koemme ahdistusta, sillä se muodostaa yhteyksiä aiempien kokemusten ja stressitilanteisiin reagoimisen välillä.
Hypotalamus vastaa autonomisen hermoston säätelystä. Se muodostaa yhden kolmasosan hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori -akselista (HPA-akseli), joka vastaa stressinhallinnasta.
Hypotalamus koordinoi hormonitoimintaa. Tämä tarkoittaa, että se vastaa lämpötilan ja ruokahalun säätelystä. Stressi vaikuttaa huomattavasti molempiin asioihin.
Yleisesti ottaen limbinen järjestelmä vastaa muistista, käyttäytymisestä ja tunteista. Ilman limbistä järjestelmää meillä ei olisi lainkaan selviytymiskäyttäytymistä.
Juuri limbinen järjestelmä antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoa, reagoida siihen ja oppia jokaisesta kokemuksesta. Näin tiedämme miten toimia tulevaisuudessa.
Kun puhutaan ahdistusreaktioista, puhutaan usein ”taistele tai pakene” -periaatteesta. Nämä olivat pitkään ainoat kaksi ahdistusreaktiota, jotka todella tunnistettiin.
Nykyään asiantuntijat puhuvat kuitenkin neljästä ahdistusreaktiosta: taistelu, pakeneminen, jähmettyminen tai uinuminen. Kun koemme stressiä, amygdala ottaa ohjat käsiinsä ja tuottaa jonkin näistä reaktioista.
Ihmiset, joiden amygdala valitsee stressireaktioksi ”taistelun”, joutuvat stressin vuoksi usein fyysisiin tappeluihin tai yhteenottoihin.
Taistelutilassa ihmiset voivat tuntea adrenaliinipöhinää tai voimakasta vihaa sekä lisäksi fyysisiä reaktioita, kuten sydämen sykkeen ja verenpaineen nousua.
Pakoreaktiolle sen sijaan on ominaista voimakas halu paeta tilanteesta, joka aiheuttaa stressiä tai ahdistusta.
Pakotilassa oleville ihmisille voi tuntua siltä, että maailma lähestyy heitä, ja he saattavat alkaa panikoida. Yleensä he välttävät kaikin keinoin uhkia, olivatpa ne sitten todellisia tai kuviteltuja.
Ihmiset, joiden automaattinen reaktio stressiin on ”jähmettyminen”. He sulkeutuvat täysin uhan edessä sen sijaan, että he reagoivat aktiivisesti.
Tämä stressireaktio liittyy usein traumoihin ja vakavaan ahdistukseen. Se voi aiheuttaa äärimmäisiä fyysisiä oireita, kuten tunnottomuutta ja hengityksen pidättämistä.
Stressin aiheuttama ”uinumis”-reaktio tapahtuu, kun ihmiset perääntyvät ja alistuvat pelkäämälleen henkilölle sen sijaan, että he ryhtyisivät toimiin.
Tämä reaktio on yleinen ihmisillä, joita voidaan kuvailla ”ihmisten miellyttäjiksi” tai ihmisillä, joilla on vaikeuksia asettaa rajoja suhteissaan muihin ihmisiin.
Pitkäaikaisella stressillä voi olla vakavia seurauksia sekä fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Fyysisiä ongelmia voivat olla korkea verenpaine, sydänongelmat ja painonnousu.
Pitkäaikainen ahdistuneisuus voi myös aiheuttaa ahdistuneisuushäiriöitä, jotka puolestaan voivat vaikuttaa kielteisesti aivojen toimintaan.
Tutkimukset osoittavat, että pitkäaikainen ahdistus voi saada amygdalan kasvamaan. Tämän seurauksena ihmiset saattavat reagoida voimakkaammin uhkaaviin ärsykkeisiin.
Tutkimukset osoittavat myös, että pitkäaikainen ahdistus voi vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin. Rationaalinen päätöksenteko nimittäin kärsii, kun aivot ovat parhaillaan stressireaktiotilassa.
Lyhyesti sanottuna pitkäaikainen ahdistus aiheuttaa sen, että aivot kytkeytyvät uudelleen ahdistukseen sopeutuviksi. Tämä puolestaan lisää henkilön todennäköisyyttä reagoida epäterveellä tavalla. Se on eräänlainen noidankehä.
Jos sinä tai joku tuttavasi kamppailee ahdistuksen kanssa, voit tehdä tiettyjä asioita, jotta oireet olisivat helpommin hallittavissa.
Toisaalta on olemassa lääkkeitä, kuten selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI-lääkkeet), joita lääkäri voi määrätä ahdistuneisuuteen.
Toinen lähestymistapa olisi osallistua terapiaan. Esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia voi auttaa kohdentamaan negatiivisia reaktioita ja opettaa ihmisiä reagoimaan stressitekijöihin terveemmällä tavalla.
Lähteet: (Verywell Mind)
Ahdistuksen taustalla oleva neurotiede: aivoprosessit selitettyinä
Stressiä koskeva tiede
TERVEYS Mielenterveys
Jos olet joskus kokenut ahdistusta, fyysiset oireet ovat todennäköisesti tuttuja. Ahdistuksen fyysisiä oireita voi olla vaikea sivuuttaa aina käsien kosteudesta sydämen tykyttelyyn. Saatat kuitenkin olla vähemmän perehtynyt siihen mitä aivoissa oikeastaan tapahtuu ahdistuksen hetkinä. Aivotoiminta ei ole yhtä ilmeistä, mutta mukana on paljon tärkeitä prosesseja.
Oletko kiinnostunut tietämään aiheesta tarkemmin? Klikkaa galleriassa eteenpäin jatkaaksesi lukemista.