© Getty Images

Räjähdyskalastus -

Tällaisessa kalastuksessa käytetään räjähteitä kalojen tainnuttamiseksi tai tappamiseksi. Se aiheuttaa suurta vahinkoa koralliriutoille ja meren elinympäristöille.

© Getty Images

Syanidikalastus - Kalastajat, jotka käyttävät tätä menetelmää, ruiskuttavat yleensä natriumsyanidiseosta halutun kalan elinympäristöön tehden kalasta toimintakyvyttömän. Se myös vahingoittaa vakavasti koralliriuttoja ja häiritsee merien ekosysteemejä.

© Shutterstock

Pohjatroolikalastus -

Troolauksessa käytetään suuria verkkoja, joita vedetään pitkin merenpohjaa kalojen pyydystämiseksi, kun taas pohjatroolauksessa verkkoja vedetään pitkin merenpohjaa. Tämä tuhoaa merenpohjan elinympäristöjä ja johtaa myös muiden kuin kohdelajien pyydystämiseen.

© Getty Images

Troolaus herkissä elinympäristöissä -

Troolikalastus ja kalastus herkillä alueilla aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa näille ekosysteemeille. Herkkiä alueita ovat muun muassa kuten merenrantaniityt ja koralliriutat.

© Shutterstock

Troolaus räjähteillä -

Joskus kalastajat yrittävät lisätä saalistaan troolauksen aikana, ja siksi he kiinnittävät räjähteitä verkkoihinsa. Troolikalastus on jo itsessään tuhoisaa ja räjähteiden käyttö pahentaa sitä entisestään.

© Getty Images

Troolaus taimitarha-alueilla -

Kalastus taimitarha-alueilla voi häiritä kalalajien elinkaarta ja aiheuttaa kokonaisten kalakantojen romahtamisen. Taimitarha-alueet on suunniteltu tukemaan merieläinten kasvua.

© Shutterstock

Pohjan pitkäsiimaonginta -

Pohjan pitkäsiimaonginnassa merenpohjaan asetetaan kymmenillä koukuilla varustettuja pitkäsiimoja, joilla toivotaan pyydystettävän merenpohjan vesieliöitä. Koukut voivat joskus tarttua roskiin ja koralleihin, vetäen niitä mukanaan ja aiheuttaen vahinkoa mahdollisesti uhanalaisten meren eliöiden elinympäristölle.

© Shutterstock

Haamukalastus -

Kun kalastajat hukkaavat tai hylkäävät pyydyksensä mereen, pyydykset jäävät edelleen loukkuun ja tappavat meren eliöitä. Tämä lisää roskia ja elinympäristöjen tuhoutumista. Hylätyt pyydykset ovat yksi tärkeimmistä roskatyypeistä, jotka vaikuttavat nykyään mereen.

© Getty Images

Sähkökalastus -

Sähkökalastuksessa käytetään suoraa sähkövirtaa kalojen iskemiseen, ja biologit tekevät sen yleensä siten, että se ei ole tuhoavaa. Näin ei kuitenkaan valitettavsti ole aina. Kun sähkökalastus tehdään väärin, se voi vaikuttaa merkittävästi kohdelajeihin sekä muihin vesieliöihin.

© Getty Images

Myrkkykalastus -

Erilaisia kaloista tai kasveista peräisin olevia myrkkyjä käytetään kalojen tappamiseen halvaannuttamalla ne, tämän seurauksena kalat on helpompi pyydystää. Tämän menetelmän massiivinen seuraus on kuitenkin se, että vesistöt yleensä saastuvat. Samalla myös muut kuin kohdeorganismit kuolevat.

© Shutterstock

Muro-ami kalastus -

Tätä tekniikkaa käytetään useimmiten Kaakkois-Aasiassa. Siinä pudotetaan suuria kiviä koralliriutoille kalojen pelottelemiseksi verkkoihin. Koralliriutat vahingoittuvat tämän menetelmän myötä peruuttamattomasti, ja monet niihin liittyvät lajit kuolevat.

© Getty Images

Ruoppaus -

Ruoppauksessa merenpohjaa pitkin vedetään suuria kauhoja tai verkkoja, jotka tuhoavat elinympäristöjä ja häiritsevät meriekosysteemejä.

© Shutterstock

Sivusaalis -

Joskus kalastajat pyydystävät muita kuin kohdelajeja, joita he eivät halua tai joita he eivät voi myydä. Samalla suuri määrä merieläimiä kuolee tarpeettomasti. Sivusaalis heitetään usein takaisin mereen.

© Shutterstock

Verkkokalastus -

Verkko on vedessä roikkuva verkkomuuri, jonka reiät ovat riittävän suuria kalan pään, mutta eivät kalan vartalon kannalta. Kun kala yrittää perääntyä, sen kidukset jäävät verkkoon kiinni. Näiden verkkojen tiedetään sotkevan ja tappavan myös monia ei-toivottuja lajeja johtaen sivusaaliiseen ja ekosysteemin epätasapainoon.

© Shutterstock

Ajoverkko -

Suurten verkkojen käytön kielteinen sivuvaikutus kalastuksessa on, että ne ajautuvat pois kun ne vedetään avoveteen. Tämä johtaa yleensä suuriin määriin sivusaaliita. Sivusaaliina ovat sekä merinisäkkäät, kilpikonnat ja merilinnut.

© Shutterstock

Liikakalastus -

Kun kalastajat pyydystävät liikaa vesieliöitä yhdestä paikasta kalakannat ehtyvät peruuttamattomasti. Tämän seurauksena ravintoketjut häiriintyvät ja kokonaiset ekosysteemit voivat romahtaa. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi patojen kohdalla.

© Shutterstock

Laittomat pyydykset -

Laittomien pyydysten kuten hienosilmäisten verkkojen ja räjähteiden käyttö lisää ympäristön tilan heikkenemistä. Se myös uhkaa meren biologista monimuotoisuutta.

© Getty Images

Maatalouskemikaalien aiheuttama saastuminen -

Maanviljelijät käyttävät lannoitteita ja torjunta-aineita kasvi- ja eläinkasvien tuotannon lisäämiseksi. Sade kuljettaa näitä kemikaaleja mukanaan vesistöihin, mikä vahingoittaa herkkiä ekosysteemejä.

© Shutterstock

Bakteerikukinnot -

Maatalouskemikaalien aiheuttama ravinnekuormitus voi johtaa bakteerien liialliseen kasvuun. Tämä puolestaan aiheuttaa uskomattoman myrkyllisiä kukintoja, jotka vahingoittavat vesieliöitä.

© Shutterstock

Rannikon kehittäminen -

Kun mangroveja, kosteikkoja ja muita kriittisiä elinympäristöjä raivataan rannikkoalueiden kehittämistä varten, ne häiritsevät lisääntymisalueita ja vähentävät biologista monimuotoisuutta.

© Shutterstock

Padot -

Ei ole yllättävää, että patoamisella on erittäin kielteisiä seurauksia laajoille villieläinalueille. Jokien tukkiminen patojen avulla häiritsee niin kalojen vaellusta, muuttaa elinympäristöjä ja vähentää kutualueita.

© Getty Images

Melusaasteet -

Merenkulusta, porauksesta ja rakentamisesta aiheutuva melu häiritsee merieläinten käyttäytymistä, navigointia sekä viestintää. Ääni leviää pitemmälle vedessä ja veden yllä, mikä voi vaikuttaa voimakkaasti vesieliöihin.

© Shutterstock

Muovisaasteet -

Käytöstä poistetut muovit kerääntyvät valtameriin, sotkeutuvat meren eliöihin ja vapauttavat myrkkyjä, jotka voivat tuhota ekosysteemejä. Merieläimet voivat myös luulla muovia ruoaksi, mikä voi aiheuttaa niiden kuoleman niiden nauttimisen jälkeen.

© Getty Images

Öljyvuodot - Öljyn tahaton tai tahallinen vapautuminen voi johtaa merialueiden tappavaan saastumiseen. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet miten öljyvuotojen kanssa kosketuksiin joutuville ekosysteemeille aiheutuu pitkäaikaista tuhoa.

© Getty Images

Teollisuusjätteen kaatopaikalle sijoittaminen -

Vesistöjen läheisyydessä sijaitsevat teollisuustehtaat laskevat usein teollisuusjätettä vesistöihin. Tämän seurauksena elinympäristöt saastuvat. Saastuminen voi olla niin tuhoisaa, että paikalliset ekosysteemit romahtavat.

© Shutterstock

Ilmastonmuutos -

Saasteet aiheuttavat meren lämpötilan nousua eri puolilla maapalloa ja merien happamuus lisääntyy. Samalla kokonaisia meriekosysteemejä ja lajeja uhkaa sukupuuttoon kuoleminen.

© Getty Images

Laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus (IUU-kalastus) -

Merten luonnonvaraisia eläimiä koskevat lait ja asetukset otetaan yleensä käyttöön vesiekosysteemien turvallisuuden varmistamiseksi tietyillä alueilla. Sääntelemättömät ja laittomat kalastuskäytännöt voivat tuhota nämä suojellut alueet. Tämä on yleistä etenkin jos niissä käytetään tuhoisia kalastusmenetelmiä.

© Shutterstock

Sääntelyn ja täytäntöönpanon puuttuminen -

Muissa paikoissa ei ole riittävästi lakeja ja valvontajärjestelmiä, joilla estettäisiin tuhoisat kalastuskäytännöt. Nämä menetelmät jäävät valvomatta, mikä aiheuttaa lumipalloefektin aiheuttaen peruuttamattomia ympäristövahinkoja.

Lähteet: (Turtle Island Restoration Network) (4Ocean) (Marine Conservation Institute) (The Pacific Community) (NOAA’s National Ocean Service)

© Shutterstock