© Shutterstock

Ruokahävikin kriisi -

Ruokahävikki on hälyttävän suurta koko planeetalla, ja lähes 40 prosenttia tuotetusta ruoasta päätyy kaatopaikoille. Tämä on noin 1,3 miljardia tonnia vuosittain, mikä kertoo laajemmasta ongelmasta, joka liittyy siihen miten ruokaa ja resursseja hallinnoidaan ympäri maailmaa.

© Getty Images

Kotitalousjätteet -

Keskimääräinen amerikkalainen perhe heittää vuosittain ruokaa pois noin 1 365-2 275 Yhdysvaltojen dollarin edestä. Tämä tuhlaustapa vie kotitalouksien tuloja ja paljastaa, että elintarvikkeiden ostotottumukset ja kulutustarpeet eivät vastaa toisiaan.

© Getty Images

Vesi ja maankäyttö -

Maailmanlaajuisesti noin 45 biljoonaa gallonaa (170 biljoonaa litraa) makeaa vettä käytetään sellaisten elintarvikkeiden tuottamiseen, joita ei koskaan kuluteta. Ruokajätteen osuus kaatopaikoille sijoitettavista elintarvikkeista on yli viidennes. Ihmiskunta kokee ennennäkemättömän rasituksen luonnonvaroille ja kaatopaikkakapasiteetille.

© Getty Images

Elintarvikepula -

Samaan aikaan kun miljoonat ihmiset kärsivät ruokaturvattomuudesta ja nälästä, kun valtavat määrät täysin syömäkelpoista ruokaa heitetään pois. Syynä tähän ovat ruoan jakeluun liittyvät systeemiset ongelmat (sekä elintarvikevarojen vajaakäyttö).

© Getty Images

Viimeinen käyttöpäivä -

Monet ihmiset ympäri maailmaa heittävät elintarvikkeita pois viimeisen käyttöpäivämäärän perusteella, sillä kuluttajat uskovat ettei elintarvikkeiden nauttiminen ole turvallista viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että nämä päivämäärät eivät ole standardoituja ja ne kuvastavat vain harvoin elintarvikkeiden todellista turvallisuutta.

© Shutterstock

Alkuperä -

Elintarvikkeiden päivämäärämerkinnät otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen helpottamaan kaupan myyjien varastojen kiertoa. Ajan mittaan kuluttajat vaativat, että päivämäärät ovat näkyvissä. Tämä sai valmistajat pitämään merkintöjä markkinointivälineenä, jolla viestitään tuoreudesta, eikä niinkään osoituksena turvallisuudesta.

© Getty Images

Standardien puute -

Päivämäärämerkinnät, kuten ”parasta ennen” ja ”viimeinen myyntipäivä”, vaihtelevat maittain. Tämä aiheuttaa hämmennystä kuluttajien keskuudessa ja johtaa usein elintarvikkeiden ennenaikaiseen hävittämiseen.

© Shutterstock

Kuluttajien käyttäytyminen -

Eri merkinnät tarkoittavat eri asioita, joten kuluttajien on vaikea ymmärtää onko ruoka turvallista syödä. Näin ollen he usein heittävät tuotteet pois lähinnä varovaisuutta ajatellen.

© Shutterstock

Säilyvyys ja turvallisuus -

Totuus on, että useimpia elintarvikkeita (myös monia pakattuja tuotteita) voidaan syödä viikkoja tai kuukausia merkintäpäivämääränsä jälkeen. Merkintöjen epäselvyys saa kuitenkin monet kuluttajat heittämään tuotteet pois.

© Getty Images

Taloudellinen vaikutus -

Vähittäiskauppiaat ja tuottajat kärsivät valtavia taloudellisia tappioita jätteestä, joka johtuu usein siitä, että ”vanhentuneet” tuotteet tai muodoltaan oudot tuotteet joudutaan hävittämään. Nämä kustannukset nostavat osaltaan tuotteiden kuluttajahintoja.

© Shutterstock

Petos? -

Monet kuluttajat miettivät todennäköisesti onko tuotteiden päivämäärämerkinnät pelkkää huijausta. Nimittäin täysin käyttökelpoisten elintarvikkeiden hävittäminen ei hyödytä kauppiaita tai asiakkaita.

© Shutterstock

Tuottajien motiivit -

Jotkut väittävät, että tuottajat asettavat tiettyjä päivämääriä elintarvikkeisiin, jotta kuluttajat käyttäisivät tuotteita nopeammin osana tuotemerkkien imagon ja tuotteiden makujen ja laatujen säilyttämistä. Tämä käytäntö johtaa kuitenkin siihen, että elintarvikkeita, jotka ovat vielä täysin syömäkelpoisia, hävitetään tarpeettomasti.

© Getty Images

Kuluttajalähtöinen ajattelutapa -

Kätevyyteen ja ”tuoreuteen” keskittyvä kulutuskulttuuri lisää todellisuudessa ruokahävikkiä. Monet ihmiset heittävät pois ruokaa, jonka laatu ei ole täysin sataprosenttinen, sillä kertakäyttöön tottunut yhteiskunta on juurruttanut tämän tavan ihmisiin.

© Shutterstock

Kulttuurinen kontrasti -

Yhdysvallat on todennäköisesti pahin maa ruokahävikin suhteen. Toisin kuin muissa kulttuureissa, jotka hyväksyvät ruoan luonnollisen vanhenemisprosessin, amerikkalaiset pitävät usein ”vanhempaa” ruokaa epämieluisana. Kulutustavarat, kuten kypsytetty juusto tai käymistuotteet, ovat poikkeuksia, mutta tämä yleinen ajattelutapa rajoittaa ruoan mahdollisuuksia.

© Getty Images

Ruoka statuksena -

Sosiaalinen media ja ruokatrendit ovat myös luoneet ”status kulttuurin”, jossa ihmiset ostavat tiettyjä ainesosia vain tuhlatakseen ne myöhemmin. Ihmiset ostavat myös useimmiten liikaa eivätkä aseta etusijalle käytännöllistä kokkaamista elintarvikkeilla, jotka löytyvät heiltä jo kotoaan.

© Shutterstock

Elintarvikelahjoitukset -

Esimerkiksi joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa rajoitetaan elintarvikekauppoja lahjoittamasta vanhentuneita elintarvikkeita ruokapankeille vastuukysymysten pelossa. Tämä politiikka estää käyttökelpoisten elintarvikkeiden pääsyn niitä tarvitseville henkilöille.

© Getty Images

Ylivarastointi -

Joissakin supermarketeissa on usein ylitarjontaa, jotta ne vastaisivat kuluttajien odotuksiin runsaudesta. Näin on etenkin Yhdysvalloissa. Tämä käytäntö johtaa ”suunniteltuun kutistumiseen”, jossa myymättömien tuotteiden odotetaan päätyvän jätteeksi, erityisesti erääntymispäivämäärän lähettyvillä tai sen jälkeen.

© Getty Images

Tuotteiden ulkonäkö -

Ruokakaupat hylkäävät usein ”rumat”, oudon muotoiset ja virheelliset tuotteet niiden laadusta riippumatta. Tämä esteettinen vaatimus rajoittaa markkinoiden tarjontaa ja aiheuttaa merkittävää ruokahävikkiä.

© Shutterstock

Rumien tuotteiden säästäminen -

Jotkin yritykset eri puolilla maailmaa ovat ryhtyneet toimiin pelastaakseen erikoisen muotoisia tuotteita sekä tuotteita, joiden erääntymispäivä on ylittynyt. Näin toivotaan voivan muuttaa ihmisten käsityksiä ”rumasta” ruoasta ja vähentää ruokahävikin määrää.

© Shutterstock

Päivämäärän vakiointi -

Tutkijat ovat kannattaneet standardoitua merkintäjärjestelmää, joka voisi vähentää ruokahävikkiä auttamalla kuluttajia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä. Standardointi voisi myös tuoda merkittäviä taloudellisia hyötyjä.

© Shutterstock

Poliittiset esteet -

Vaikka standardoituja päiväysmerkintöjä koskevaa lainsäädäntöä on ehdotettu jo vuosikymmenien ajan, poliittiset haasteet ovat estäneet asian edistymisen ja lisänneet kuluttajien hämmennystä sekä ruokahävikin määrää.

© Shutterstock

Vapaaehtoinen merkintästandardi -

Yhdysvalloissa Consumer Brands Association ja Food Marketing Institute ovat ottaneet käyttöön ”paras viimeinen käyttöpäivä” ja ”käyttöpäivä” -järjestelmän erottamaan laadun turvallisuudesta. Valitettavasti käytäntö ei ole laajalti käytössä.

© Shutterstock

Koulutuskampanjat -

Iso-Britannian kaltaisissa maissa on käynnistetty kansanterveyskampanjoita, joissa kuluttajia kannustetaan ”katso, haista, maista, älä tuhlaa” -käytäntöön. Tämä koulutus auttaa ihmisiä arvioimaan elintarvikkeiden laatua itsenäisesti.

© Getty Images

Luottamuksen rakentaminen -

Kuluttajien rohkaiseminen luottamaan omiin aisteihinsa (kuten hajuun ja makuun) voisi auttaa heitä arvioimaan elintarvikkeiden tuoreutta. Tällaisen itseluottamuksen opettaminen auttaa vähentämään etikettiriippuvuutta ja tarpeetonta elintarvikkeiden tuhlausta.

© Shutterstock

Elintarvikkeiden lahjoituspolitiikka -

Elintarviketurvan puutteen torjumiseksi on tärkeää muuttaa politiikkaa siten, että vanhentuneet elintarvikkeet voidaan lahjoittaa turvallisesti ruokapankkeihin. Lainsäädännön mukauttaminen voisi auttaa elintarvikkeiden siirtymistä niitä tarvitseville henkilöille hävittämisen sijaan.

© Getty Images

Ympäristötietoisuus -

Jos ihmiset tiedostaisivat paremmin ruokajätteen vaikutuksen ympäristöön, se voisi saada kuluttajat miettimään hävittämistottumuksiaan syvällisemmin ja siirtymään kestävämpään kulutukseen.

© Shutterstock

Lihatuotteet -

Tuotteiden säilyttäminen hieman erääntymispäivämäärää pidempään on täysin turvallista. Lihavalmisteet ja salaatit ovat kuitenkin tuotteita, joita ei voi säilyttää pitkään, sillä ne voivat saada listerioita tuotantoprosessin aikana. Tämä on kuitenkin poikkeus, eikä sääntö.

© Getty Images

Kananmunat -

Tuotteiden tuoreus voidaan tarkistaa monella eri tavalla. Esimerkiksi kananmunien tuoreus voidaan tarkistaa vesilasissa. Jos kananmuna uppoaa, se on syömäkelpoinen. Myös oikein pastöroitu maito on syötävää, kunhan se maistuu ja tuoksuu hyvältä.

© Shutterstock

Jätetietoinen ajattelutapa -

Ruokahävikkiin puuttuminen edellyttää, että ihmiset muuttavat ajattelutapaansa. Arvostamalla ruokaa luonnonvarana ja luottamalla omaan arvioonsa ihmiset ympäri maailmaa voisivat edistää kulttuuria, jossa kunnioitetaan ruoan pitkäikäisyyttä ja vähennetään samalla ruokahävikin määrää.

Lähteet: (Vox) (The World Counts) (Consumer Brands Association) (Food Marketing Institute) (FDA) (UN World Food Programme)

© Shutterstock