© Reuters

Jatka kuvien ottamista, kun kaikki muut ovat jo lopettaneet -

Leibovitz oli valkoisessa talossa päivänä, jona presidentti Richard Nixon erosi virastaan vuonna 1974. Hän kertoi kaikkien valkoisen talon lehdistövalokuvaajien laskeneen jo kameransa, kun helikopteri lähti lentoon ja punainen matto rullattiin takaisin kasaan. Hän kuitenkin jaktoi kuvaamista ja otti kuuluisan kuvansa. 

© Getty Images

Tee työsi määräaikaan mennessä ja ole aina valmistautunut -

Leibovitz selitti, että Nixonin erotessa odotti Rolling Stone pahamaineisen gonzo-journalistin, Hunter S. Thompsonin lähettävän heille jutun. Hän ei kuitenkaan koskaan sitä tehnyt, joten toimittajat ottivat Leibovitzin vaikuttavat kuvat ja läväyttivät ne sivuille, jotka oltiin varattu Thompsonille, Racked kertoo.

© Getty Images

Älä kadota itseäsi kuvattavaan -

Työskenneltyään Rolling Stone -lehdellä 10 vuoden ajan otti Leibovitz Mick Jaggerilta vastaan tarjouksen ryhtyen hänen viralliseksi kiertuevalokuvaajakseen. Hän sanoi kiertueelta pääsemisen kestäneen kahdeksan vuotta (ja jakson vieroituksessa). Hän selitti, että oli ajatellut journalistina toimimisen ja kuvien ottamisen onnistuvan parhaalla tavalla siten, että hän ryhtyisi osaksi sitä, mitä kuvasi. Sittemmin hän oppi sen olevan väärä lähestymistapa: "Et halua kadottaa itseäsi".

© Getty Images

Ymmärrä konseptuaalisen valokuvan potentiaali -

Lopetettuaan The Rolling Stones -yhtyeen kuvaajana palasi Leibovitz kuvaamaan lehtiä ja alkoi kehittelemään omaa tyyliään. Pelkkien muotokuvien sijaan hän loi kuvia, jotka sisälsivät sanaleikkimäisiä viestejä. Hän esimerkiksi kuvasi Bette Midlerin ruusupedillä tämän tähditettyä elokuvaa The Rose. "Yritin osoittaa heidän taiteensa muotokuvissaan ja yllättäen kaikki vain osui kohdalleen. HAH! Ymmärsin, että muotokuvassa voisi itsessään olla tarina, Leibovitz selitti.

© Getty Images

Jotkin kuvaukset menevät omalla painollaan -

Leibovitz kuvasi John Lennonia ja Yoko Onoa päivänä, jona Beatles-tähti murhattiin, mutta prosessi, jonka myötä ikoninen kuva päätyi Rolling Stonen kanteen, ei ollut suunniteltu. Leibovitzin oli tarkoituksena kuvata ainoastaan Lennonia, mutta tämä vaati, että myös Ono tulsii kuvaan. Valokuvaaja olisi halunnut molempien olevan alasti, mutta Ono ei suostunut ottamaan housujaan pois, joten Leibowitz käski häntä pitämään kaikki vaatteensa päällä. Lennonin kuoleman jälkeen aikoi Rolling Stone laittaa kanteensa kuvan pelkästään Lennonista, mutta Leibovitz kertoi lehdelle, että oli luvannut kuvassa olevan molempien, ja loppu on historiaa.

© Getty Images

Läheisten ihmisten kuvaaminen -

Leibovitz otti monia kuvia kumppanistaan, edesmenneestä esseististä, Susan Sontagista. Leibovitz selitti, että johtuen siitä, että hän tunsi Sontagin niin hyvin, oli hänen vaikea työskennellä tavalla, jolla Sontag halusi tulla esitetyksi. Tämä johtui erityisesti siitä, että hänen oma idealistinen ajatuksensa siitä, miltä hänen kumppaninsa halusi näyttää, ei vastannut sitä mitä Sontag halusi (mikä oli näyttää hyvältä).

© Reuters

Läheisten ihmisten kuvaaminen -

"Se särki sydämeni", Leibovitz muisteli. "Ajattelin, että hän haluaisi [näyttää] vahvalta, mutta sitä hän ei halunnut. Niin käy, kun tunnet ihmisen todella hyvin ja tiedät kuinka he haluavat nähdä itsensä ja se voi olla hyvin vaikeaa".

© Reuters

Ota mukaan muut mielenkiinnon kohteesi -

Upea osa valokuvausta on se, että se voi pitää sisällään monia eri todellisuuksia aina politiikasta elokuvaan ja glamouriin – ja Leibovitzin tapauksessa – tanssiin. Hän vietti vuonna 1990 kolme viikkoa kuvaten tanssijoita, kuten Mikhail Baryshnikovia ja Rob Bessereriä, sillä oli varttunut tanssin parissa ja hänen äitinsä oli tanssija. Kaksi intohimoaan yhdistämällä hän tuotti taikuutta.

© Getty Images

Jokaisen valokuvaajan tulisi työskennellä tanssijan kanssa vähintään yhden kerran -

Kirjassaan Annie Leibovitz At Work hän kutsuu tanssijoita "valokuvaajan unelmaksi", sillä he ovat tottuneet käyttämään kehojaan kommunikoidakseen ja ovat harjaantuneet toimimaan yhteistyötilanteissa.

© Reuters

Älä pelkää kipua -

Kipeissä tilanteissa on luonnollista haluta laskea kamera alas, sillä näiden hetkien yksityisinä pitäminen tuntuu kunnioittavalta. Leibovitz kuitenkin haastoi tämän käsityksen ottaen kuvia sekä hänen isästään ja Sontagista kuolemassa sairauksiinsa.

© Getty Images

Ole tuottelias, älä käytä hyväksi -

Syy, miksi näitä kuvia ei kuitenkaan nähty loukkaavina oli kenties se, ettei Leibovitz käyttänyt heidän sairauksiaan hyväksi, vaan sen sijaan loi niistä taidetta ja käsitteli asiaa sen kautta, kuten todellinen taiteilija. Hän vertasi näitä sairastuneiden kuvia kuviin tyttäristään tehden kontrastin elämän ja kuoleman välille.

© Getty Images

Löydä persoonaa muualtakin kuin ihmisistä -

Vaikka Leibovitz on pitäytynyt muotokuvaamisessa suurimman osan elämästään, on hän tehnyt myös katalogin abstrakteista kuvista. Hän kertoo kyseessä olevan "asioiden ymmärtämisestä ilman kuvissa esiintyviä ihmisiä. Persoonat ovat silti siellä".

© Reuters

Vietä aikaa kohteen kanssa - Leibovitz tunnetaan siitä, että hän viettää mielellään aikaa kohteensa kanssa ennen kuvauksia, joskus jopa kokonaisen päivän, löytääkseen oikeanlaisen keskustelun ja miljöön valokuvalle.

© Getty Images

Ole rehellinen vastaanottaaksesi rehellisyyttä -

Kuvatessaan amerikkalaista kirjailijaa Maurice Sendakia Vanity Fairille vuonna 2011, kertoi Leibovitz heidän puhuneen kuolemisesta koko päivän ajan. Hän kertoi olleensa hyvin rehellinen heti alusta alkaen selittäen, että suoruus asioista on hyvin tärkeää, erityisesti, jos haluaa rehellisyyttä kuviinsa. "Se ei ole noloa, vaan piristävää".

© BrunoPress

Kohuihin vastaaminen -

Monet eivät olleet innoissaan nähdessään 15-vuotiaan Disney-tähden Miley Cyrusin pelkästään silkkilakanan peittämänä Vanity Fairin kannessa. Monet uskoivat, että nuorta tähteä painostettiin tekemään se ja Disney Channel oli raivoissaan.

© Getty Images

Kohuihin vastaaminen -

Leibovitz sanoi lausunnossaan: "Olen pahoillani, että muotokuvani Mileystä on ymmärretty väärin", selittäen, että kaksikko oli selaillut muotivalokuvia ennen kuvauksia ja keskustellut asiasta etukäteen. Myös Mileyn perhe oli hyväksynyt asian. "Valokuva on yksinkertainen, kalssinen muotokuva, joka on otettu hyvin vähäisen meikkimäärän kanssa ja minusta se on todella kaunis".

© Getty Images

Valmiina kaiken aikaa -

Valokuvaus on Leibovitzille erottamaton osa elämää. Hän on sanonut: "Näkemistä ja kehystämistä ei voi lopettaa. Se ei napsahda päälle ja pois. Se on käynnissä kaiken aikaa".

© Reuters

Pystyttele lähellä kotiasi aloittaessasi -

Leibovitz neuvoo aloittelevia valokuvaajia "aloittamaan ystävistä ja perheestä, ihmisistä, jotka kestävät sinua". On otettava selvää mitä kohteena olevan kanssa intiimisti oleminen tarkoittaa ja miltä se tuntuu ja sitten sitä täytyy verrata jonkun sellaisen kanssa työskentelyyn, josta ei juurikaan tiedä. On tietenkin mahdollista ottaa kuvia tuntematta kohdetta, mutta Leibovitzin pointtina on, että kannattaa kuvata heitä, joilla on sinulle merkitystä.

© Getty Images

Ole haavoittuvainen -

Leibovitzin nyrkkisääntöön viitataan usein: "Jos se saa sinut itkemään, niin se päätyy näyttelyyn". Hän on myös myöntänyt, ettei ole koskaan pelännyt rakastua kohteisiinsa kuviensa välityksellä.

© Getty Images

Totuus on enemmän kuin tarpeeksi -

Monet valokuvaajat menevät äärimmäisyyksiin saadakseen joukosta erottuvia ja epätavallisia kuvia, mutta Leibovitz on vuosien mittaan oppinut, että liian kovasti ei kannata yrittää parannella totuutta, sillä "ei ole mitään omituisempaa kuin totuus".

© Getty Images

Kuuntele kohteitasi -

Vuoden 1992 haastattelussa Ingrid Sischyn kanssa kysyi Sischy Leibovitzilta, että ajatteliko tämä naiseuden vaikuttavan siihen, että kuvattavat rentoutuvat paremmin. Hän vastasi, että tietää uhkaamattoman olemuksensa auttavan erityisesti alussa, mutta hän lähinnä kuuntelee kohteitaan ja ymmärtää heidän ideoitaan. Ihmiset kysyvät usein häneltä kuinka hän sai Stingin riisuutumaan kuvauksiin aavikolla, mutta Leibovitz myöntää sen olleen täysin Stingin idea.

© Reuters

Valokuvaaminen on kuin vauva -

Sitä täytyy ruokkia, se on aina nälkäinen. Sille on luettava ja siitä on huolehdittava – mikä tarkoittaa uusien lähestymistapojen löytämistä. Leibovitzin tapauksessa hän siirtyi Vanity Fairille (kuten Sischylle kertoi) tutustuakseen suurempaan valikoimaan kuvauskohteita (kirjailijoita, tanssijoita, taiteilijoita, muusikoita jne.) ja oppiakseen glamour-valokuvauksesta.

© Getty Images

Unohda objektiivisuus -

Opittuaan journalistisen valokuvauksen salat, vaati se kuvauksen John Lennonin kanssa, että Leibovitz pääsi yli objektiivisuuden käsitteestä. "En enää usko, että olisi olemassa sellaista asiaa kuin objektiivisuus", hän kertoi Sischylle korostaen, että jokaisella on näkökulmansa, jota kutsutaan usein tyyliksi, mutta mikä on itse asiassa valokuvauksen perusjalka. "Alat ottaa kuvia vasta sitten, kun luotat omaan näkökulmaasi".

© Getty Images

Kunnioita kameraasi -

Kameravarusteiden raahaaminen on osa Leibovitzin työtä ja hän on siihen tottunut. Kirjassaan Annie Leibovitz At Work hän muistelee ensimmäistä kokemustaan, jolloin oppi arvostamaan ensimmäistä kameraansa kiivettyään sen kanssa Mount Fujille. "Jos aioin elää tämän asian kanssa, oli minun opittava mitä se tarkoitti. Ilman sitä ei ollut kuviakaan".

© Getty Images

Älä yritä liikaa -

Yksi parhaimmista asioista Leibovitzin lähestymistavassa on se, kuinka yksinkertaiseksi hän tekee asiat. Hän ei yritä miettiä liikaa käsityksiään ihmisistä ja on sitä mieltä, että "mitä typerämpää se on, sitä paremmalta se näyttää".

© Getty Images

Leikittele eri tekniikoilla -

Yksi tekniikka, jota Leibovitz suosi uransa alkuaikoina oli tunnelmavalaistuksen ja strobe-valon yhdistäminen, mikä saa kuvasta lähes yksiulotteisen. Kyseessä on käytännössä lyhyt valotusaika etualalla ja pitkä valotusaika taka-alalla.

© Getty Images

Entäpä valokuvaus modernilla aikakaudellamme? -

Jordan Wharf-Young Something About -lehdestä kysyi Leibovitzilta neuvoja heille, jotka yrittävät menestyä alalla tänä päivänä ja 69-vuotias valokuvaaja myönsi, että ajat ovat nyt erilaiset. Kukaan ei anna sinulle tehtäviä, vaan sinun on vain mentävä ulos, löydettävä kohde, josta välität ja kehitettävä vaikuttava portfolio ja sitten vietävä työsi muiden ihmisten eteen. Oman työnsä kanssa ajan viettäminen on tärkeää, ennen kuin siirtyy työskentelemään muiden kanssa.

© BrunoPress

Tee kotiläksysi -

Ennen kuin Leibovitz kuvasi Carla Brunia, Nicolas Sarkozyn (silloinen Ranskan presidentti) vaimoa, hän katseli kuvia palatsista, muista ihmisistä palatsissa, kuvia rakastuneista pariskunnista ja muiden valokuvaajien ottamia kuvia Brunista. Kun tähän lisätään vielä hänen laaja tietoutensa valokuvauksen historiasta, oli hänellä paljon materiaalia, joiden avulla kuvata!

© BrunoPress

Tiedä, milloin lopettaa -

Leibovitz ei aina ole tiennyt, milloin lakata kuvaamasta peläten, että jättäisi siten kuvaamatta jotakin tärkeää. Lopulta hän oppi kuitenkin, ettei koskaan kannattaisi kuluttaa loppuun kohdettaan tai tilannetta, ja että "valokuvaaminen on rajallista. Se on kuvaus siitä, mitä on meneillään. Käytännössä et koskaan voi olla täysin tyytyväinen".

© Getty Images

Valokuvaamisen tulisi olla eräänlainen itsesi jatke -

Leibovitz ei koskaan ole erottanut identiteettiään valokuvauksestaan ja on sanonutkin kuuluisasti: "Kun sanon haluavani kuvata jotakin henkilöä, niin todellisuudessa tarkoitan sitä, että haluan tutustua häneen. Kuvaan kaikkia, jotka tunnen".

© Getty Images