Tiesitkö, että ensimmäinen hätänumerojärjestelmä alkoi Lontoossa?
Maratonin juokseminen, joka kestää 42,2 kilometriä, on yksi ihmisen kestävyyden äärimmäisistä testeistä, joka koettelee sekä kehoa ja mieltä äärirajoillaan. Äärimmäinen ponnistus saa aikaan useita fyysisiä reaktioita lihasten hajoamisesta ja nestehukasta hormonien nousuun. Itse asiassa Nature Metabolism -lehdessä julkaistu uusi tutkimus osoittaa, että maratonin juokseminen voi aiheuttaa sen, että aivot alkavat jopa syödä itseään.
Lue mitä kehossasi todella tapahtuu maratonin aikana ja miksi valmistautuminen ja palautuminen ovat ehdottoman tärkeitä.
Maratonin aikana elimistösi käyttää ensisijaisena energianlähteenä glykogeenia (varastoitua sokeria). Juostessasi nämä glykogeenivarastot tyhjenevät. Kun näin tapahtuu, kehosi alkaa polttaa rasvaa energiaksi.
Rasva on kuitenkin vähemmän tehokasta kuin glykogeeni, mikä johtaa hitaampaan suorituskykyyn ja lisääntyneeseen väsymykseen. Tämä tunnetaan nimellä "seinään törmääminen" tai "bonking", joka on yleinen kokemus pitkän matkan juoksijoille.
Maratonin juokseminen altistaa lihakset toistuvalle rasitukselle, joka väsyttää niitä. Lihassyihin muodostuu mikrorepeämiä, jotka voivat aiheuttaa kipua ja jäykkyyttä kisan jälkeen.
Vaikka jotkut lihasvauriot ovat tilapäisiä ja auttavat sopeutumisessa, liiallinen rasitus voi johtaa ylirasitusvammoihin. Tyypillisiä ylirasitusvammoja ovat jännetulehdus tai venähdykset. Oikeanlainen palautuminen kilpailun jälkeen ja venyttely ovat ratkaisevan tärkeitä lihasten paranemisen kannalta.
Jalkojen toistuva isku jalkakäytävään maratonin aikana voi rasittaa merkittävästi niveliä, erityisesti polvia, lantiota ja nilkkoja. Tämä voi johtaa nivelkipuihin, tulehduksiin ja lisääntyneeseen kulumiseen ajan myötä.
Isku voi myös pahentaa jo olemassa olevia nivelongelmia, kuten niveltulehdusta. Oikeanlaisten kenkien käyttö ja harjoittelu vähärasittavilla aktiviteeteilla voi auttaa vähentämään nivelvammojen riskiä pitkän matkan juoksussa.
Kun juokset, sykkeesi nousee vastaamaan kehon kasvavaan hapentarpeeseen. Maratonin aikana sydän pumppaa enemmän verta, ja verisuonet laajenevat lisääntyneen virtauksen vuoksi.
Ajan mittaan tämä jatkuva sydän- ja verisuonitoiminta vahvistaa sydänlihasta ja parantaa verenkiertoa. Pitkäaikaisen rasituksen jälkeen joillakin juoksijoilla voi kuitenkin esiintyä kohonnutta sykettä ja tilapäistä verenpaineen nousua, mikä johtuu juoksemisen intensiteetistä.
Maratonin aikana kehosi tuottaa lämpöä lihasten rasituksesta. Tämän vastapainoksi kehosi hikoilee jäähdyttääkseen. Hikoilu aiheuttaa kuitenkin nesteiden ja elektrolyyttien menetyksen, joka voi johtaa nestehukkaan, jos sitä ei hoideta asianmukaisesti.
Nestehukka voi heikentää suorituskykyä ja lisätä lämpöuupumuksen tai lämpöhalvauksen riskiä. Asianmukainen nesteytys ennen kilpailua, sen aikana ja kisan jälkeen on ratkaisevan tärkeää lämmönsäätelyn ylläpitämiseksi ja ylikuumenemisen välttämiseksi.
Maratonin juoksemisen jälkeen kehon immuunijärjestelmä on tilapäisesti heikentynyt. Intensiivinen liikunta voi nostaa kortisolin (stressihormoni) määrää, mikä vähentää kehon kykyä torjua infektioita.
Juoksijat ovat alttiimpia vilustumiselle tai muille sairauksille kilpailua seuraavina päivinä. Siksi palautuminen on avainasemassa. Lisäksi oikea ravinto, uni ja nesteytys ovat tärkeitä, jotta immuunijärjestelmä voi palautua ja torjua mahdolliset infektiot.
Maratonjuoksu voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan ongelmia, kuten pahoinvointia, kramppeja ja ripulia. Kun juostaan pitkiä matkoja, verenkierto ohjautuu ruoansulatuskanavasta lihaksiin, mikä hidastaa ruoansulatusta ja aiheuttaa epämukavuutta.
Juoksun aiheuttama tärisevä liike vaikuttaa myös vatsaan. Vääränlaisten ruokien syöminen ennen kilpailua tai puutteellinen tankkaus kilpailun aikana voi pahentaa näitä ongelmia. Suoliston harjoittaminen käsittelemään ruokaa ja nesteytystä on tärkeää.
Oikean nesteytyksen ylläpitäminen maratonin aikana on tärkeää mutta haastavaa. Nestehukka voi aiheuttaa väsymystä, huimausta ja lihaskramppeja. Liian runsas veden juominen ilman elektrolyyttien täydennystä voi puolestaan johtaa hyponatremiaan, mahdollisesti vaaralliseen tilaan, jossa veren natriumpitoisuus laskee liian alas.
Tärkeintä on juoda nesteitä kohtuullisesti ja tasapainottaa veden ja elektrolyyttien täydennys. Tämä pätee erityisesti kuumissa tai kosteissa olosuhteissa, joissa nestehukka on suurempi.
Maratonjuoksu aiheuttaa merkittäviä hormonaalisia muutoksia. Kortisoli, adrenaliini ja muut stressiin liittyvät hormonit lisääntyvät energiankulutuksen ja valppauden tukemiseksi. Pitkäaikainen kohonnut kortisolitaso voi kuitenkin johtaa lihasten hajoamiseen ja heikentää immuunijärjestelmää.
Kehon luonnolliset kipulääkkeet endorfiinit, vapautuvat ja auttavat juoksijoita selviytymään kivusta. Kilpailun jälkeen juoksijat saattavat kokea "romahduksen", kun hormonitasot normalisoituvat, mikä johtaa väsymykseen ja tilapäisiin mielialan muutoksiin.
Kilpailun edetessä henkinen väsymys iskee. Keho voi olla fyysisesti uupunut, mutta aivojen on pidettävä sinut keskittyneenä ja motivoituneena jatkamaan.
Henkinen uupumus voi aiheuttaa muodon, keskittymisen ja tahdin heikkenemistä. Juoksijat turvautuvat usein henkisiin strategioihin, kuten minitavoitteiden asettamiseen tai positiivisen itsekehun käyttämiseen, jotta he selviävät henkisen väsymyksen hetkistä ja pysyvät keskittyneinä varsinaiseen maaliin.
Jalat joutuvat maratonin aikana huomattavaan rasitukseen jalkakäytävän jatkuvan jyskytyksen vuoksi. Tämä voi johtaa rakkuloihin, kovettumiin ja hankautumiseen. Kenkien ja ihon välinen kitka, erityisesti varpaiden ja kantapäiden kaltaisilla alueilla, voi aiheuttaa kivuliaita rakkuloita, jotka hidastavat juoksijoiden vauhtia.
Lisäksi juoksijoilla voi esiintyä ihoärsytystä hikoilun ja suolan kertymisen vuoksi. Sopivat kengät, kosteutta siirtävät sukat ja hiertymiä ehkäisevät tuotteet voivat auttaa lievittämään näitä ongelmia.
Keho tarvitsee enemmän happea maratonin aikana, mikä johtaa hengitystaajuuden kasvuun. Keuhkot tekevät ylitöitä toimittaakseen happea lihaksiin. Osa juoksijoista saattavat tuntea itsensä hengästyneiksi tai saada sivutuntemuksia.
Kylmemmällä säällä kylmä ilma voi ärsyttää hengityselimiä ja aiheuttaa epämukavuutta tai hengityksen vinkumista. Erilaiset hengitystekniikat ja harjoittelu korkeammilla paikoilla voivat parantaa pitkänmatkan juoksijoiden keuhkojen kapasiteettia ja kestävyyttä.
Pitkän juoksumatkan aikana lihakset tuottavat maitohappoa anaerobisen energiantuotannon sivutuotteena, kun glykogeenivarastot ovat vähissä. Tämä maitohapon kertyminen aiheuttaa lihasten väsymistä ja arkuutta.
Keho pyrkii neutraloimaan tämän kertymän puskuroimalla happoa. Maratonin jälkeen juoksijat voivat kuitenkin kokea lihaskipuja ja jäykkyyttä metabolisen asidoosin vuoksi. Eri palautumisen strategiat, kuten venyttely, vaahtorullaus ja nesteytys, auttavat lievittämään maitohapon kertymisen vaikutuksia.
Pitkien matkojen juokseminen voi vaikuttaa hermo-lihaskoordinaatioon, väsymyksen alettua. Kehon kyky hallita liikkeitä tehokkaasti voi heikentyä, jolloin kävelytyyli muuttuu ja loukkaantumisriski kasvaa.
Aivojen ja hermoston voi olla vaikea ylläpitää mootorista hallintaa uupumuksen aikana, mikä johtaa juoksumuodon ja tehokkuuden heikkenemiseen. Oikeanlaisella harjoittelulla juoksijat voivat lisätä kestävyyttään ja ylläpitää parempaa koordinaatiota koko kisan ajan.
Maratonin aikana, kun glykogeeni on vähissä, aivot saattavat alkaa polttaa omaa myeliiniä (hermosäikeitä eristävää rasvaista ainetta) energiaksi, kuten vuonna 2025 julkaistussa Nature Metabolism -tutkimuksessa todettiin. Tämä saattaa vaarantaa hermoeristyksen stressitilanteessa.
Tämä prosessi, joka tunnetaan nimellä ”aivojen kannibalismi”, on vastaus äärimmäiseen metaboliseen stressiin. Vaikka tämä voi aiheuttaa tilapäisiä muutoksia aivotoiminnassa, nämä vaikutukset ovat palautuvia asianmukaisen palautumisen myötä. Tämä ilmiö korostaa aivojen poikkeuksellista sopeutumiskykyä äärimmäisissä kestävyyskilpailuissa.
Lähteet: ( Nature Metabolism) (Live Science) (Everyday Health) (Runner's World)
Tämä tapahtuu kehossasi maratonin aikana
Tutkimus paljastaa, että aivot alkavat syödä omia solujaan saadakseen energiaa maratonin aikana
TERVEYS Urheilu
Maratonin juokseminen, joka kestää 42,2 kilometriä, on yksi ihmisen kestävyyden äärimmäisistä testeistä, joka koettelee sekä kehoa ja mieltä äärirajoillaan. Äärimmäinen ponnistus saa aikaan useita fyysisiä reaktioita lihasten hajoamisesta ja nestehukasta hormonien nousuun. Itse asiassa Nature Metabolism -lehdessä julkaistu uusi tutkimus osoittaa, että maratonin juokseminen voi aiheuttaa sen, että aivot alkavat jopa syödä itseään.
Lue mitä kehossasi todella tapahtuu maratonin aikana ja miksi valmistautuminen ja palautuminen ovat ehdottoman tärkeitä.