Tiesitkö, että ensimmäinen hätänumerojärjestelmä alkoi Lontoossa?
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD) on kehityshäiriö, jota sairastaa noin 2-5 prosenttia aikuisista maailmanlaajuisesti. Oireet ilmenevät yleensä ennen 12 vuoden ikää, ja ADHD:tä sairastavilla on tyypillisesti ongelmia muun muassa keskittymisessä ja paikallaan istumisessa.
ADHD:hen liittyvät väärinkäsitykset herättävät usein tietämättömien ihmisten kysymyksiä, jotka voivat loukata häiriöstä kärsivien tunteita. Mitä asioita ei siis koskaan saisi sanoa ADHD:tä sairastavalle?
Klikkaa galleriassa eteenpäin ja lue lisää tilasta sekä kysymyksistä ja kommenteista, joita ei koskaan pitäisi esittää.
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD) on kehityshäiriö, jonka oireet alkavat yleensä ennen 12 vuoden ikää.
Näihin oireisiin liittyy henkilön kyky kiinnittää huomiota asioihin (tarkkaamattomuus), korkea energiataso (hyperaktiivisuus) ja kyky hallita impulssejaan (impulsiivisuus).
Lasten ja nuorten ADHD:n merkkejä ja oireita ovat muun muassa kyvyttömyys istua paikoillaan erityisesti rauhallisessa tai hiljaisessa ympäristössä.
Nuori, joka on jatkuvasti hötkyilevä ja osoittaa yliaktiivista fyysistä liikettä, saattaa osoittaa ADHD:n oireita.
Liiallinen puhuminen, keskustelujen keskeyttäminen ja kyvyttömyys odottaa vuoroaan ovat tyypillisiä ADHD-oireisille.
Vaikeus keskittyä tehtäviin edes lyhytaikaisesti on toinen merkki siitä, että henkilöllä voi olla ADHD.
Huomion kiinnittämättä jättäminen ja impulsiivisuus tai ilmeinen hyperaktiivisuus ovat myös oireita, jotka liittyvät tähän tilaan.
ADHD:hen liittyy myös muita luonteenpiirteitä, kuten vaikeus kuunnella muita, ajattelematon toiminta tai kyvyttömyys noudattaa ohjeita.
Aikuisten ADHD:n tavanomaisiin hoitoihin kuuluu yleensä lääkitys, koulutus, taitojen harjoittelu ja psykologinen neuvonta.
ADHD:tä koskevat väärinkäsitykset ovat kuitenkin yleisiä, ja ne voivat johtaa siihen, että jopa hyvin perillä olevat ihmiset käyttävät joskus loukkaavia, tuottamattomia kommentteja ja kliseisiä lauseita yrittäessään tukea jotakuta, jolla on tämä häiriö.
Vaikka tarkoituksesi olisikin hyvä, jotkut näistä ilmauksista voivat olla erittäin turhauttavia ja jopa loukkaavia ADHD-diagnoosin saaneelle henkilölle.
Esimerkiksi ADHD:n väittäminen, ettei se ole todellinen häiriö, voi olla hyvin haitallista sairaudesta kärsivälle.
Sen väittäminen, että kaikilla ihmisillä olisi hieman ADHD:n piirteitä, vain pahentaa ongelmaa ja voi olla loukkaavaa useista syistä. Se, että kaikkien elämänkokemuksia kuvaillaan kevytmielisesti ”hieman ADHD:ksi”, viittaa siihen, että sinulla ei ole mitään käsitystä niistä vakavista vaikeuksista, joita ADHD-oireinen ihminen kohtaa päivittäin.
Vastaavasti ADHD:sta kärsivän henkilön sanominen, että kaikilla on joskus häiriötekijöitä, voi vaikuttaa hyvin halventavalta tämän sairauden kanssa kamppailevalle henkilölle.
ADHD:tä kutsuttiin alun perin nimellä ”lapsuuden hyperkineettinen reaktio”, ja sitä on pidetty usein lapsuuden häiriönä, josta ihmiset kasvavat ulos. Lääketieteellisen tutkimuksen edistyminen on sittemmin osoittanut, että sairaus voi jatkua aikuisuuteen asti. Väite, että kyseessä olisi vain lapsilla ilmenevä tila, voi aiheuttaa haasteita ADHD:tä sairastaville koulussa, työpaikalla ja kotielämässä.
ADHD-diagnoosin saaneen henkilön syyttäminen siitä, että hän on jäänyt jälkeen opinnoissaan, on epäoikeudenmukaista ja osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä tämän sairauden monimutkaisuudesta. ADHD ei todellakaan ole tekosyy sille, ettei henkilö pärjää koulussa hyvin. Sen sijaan se on asia, joka vaikuttaa koko elämän ajan päätöksentekoon, tehtävien suorittamiseen ja yksinkertaisten arkipäiväisten asioiden hoitamiseen.
Vastaavasti ne, jotka uskovat, että ADHD-oireiset ihmiset ovat vähemmän älykkäitä tai vain laiskoja, eivät ymmärrä, että ADHD vaikuttaa heidän toimeenpaneviin toimintoihinsa. Nämä ovat taitoja, joita käytetään päivittäisten tehtävien, kuten suunnitelmien tekemisen, ongelmanratkaisun ja uusiin tilanteisiin sopeutumisen hallintaan. ADHD-ihmisten syyttäminen siitä, että he eivät tee töitä tai ovat tyhmiä, on aivan väärin ja selvästi epätarkkaa.
Kommentti kuten ”Mikset voi vain keskittyä” viittaa siihen, että keskittyminen on vain tahdonvoimaa. Näin sanominen jättää kuitenkin täysin huomiotta ne neurologiset haasteet, joita ADHD:sta kärsivät henkilöt kohtaavat. ADHD:n kohdalla kyvyttömyys keskittyä ei tarkoita sitä, ettei siihen olisi kiinnostusta. Tämän tyyppinen huomautus voi saada henkilön tuntemaan itsensä tuomituksi, turhautuneeksi ja väärinymmärretyksi.
Sitä vastoin jotkut ADHD:tä sairastavat kokevat myös niin sanottua ”hyperfokusta”. Tämä tarkoittaa voimakasta kiinnittymistä johonkin kiinnostuksen kohteeseen tai toimintaan pitkäksi aikaa, ja sitä esiintyy toiminnoissa, joita henkilö pitää mielenkiintoisina tai jännittävinä. Jos ADHD:tä sairastavalle sanotaan, että hän keskittyy vain siihen mihin hän haluaa, annetaan ymmärtää, että hän yksinkertaisesti päättää olla keskittymättä tiettyihin tehtäviin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
ADHD-aivot voivat esimerkiksi keskittyä pitkään televisiolähetykseen tai videopeliin. Mutta kertomalla henkilölle, että hänellä ei näytä olevan ongelmia tehdä niin, ei ymmärretä asiaa eikä hyperfokukseksi kutsutun ilmiön taustalla olevia monimutkaisia syitä.
ADHD voi myös aiheuttaa hyperkeskittymistä negatiivisiin asioihin. ”Et edes yritä” on yleinen vastaus niiltä, jotka olettavat, että joku, jolla on ADHD. Pahinta tässä syytöksessä on se, että ihminen voi alkaa uskoa siihen myös itse.
ADHD:tä sairastaville aikuisille kuunteleminen voi olla haasteellista. Tarkkaamattomuus ja helppo hajamielisyys ovat kaksi hyvin tunnettua sairauden oiretta, jotka tekevät keskusteluun tai luentoon keskittymisestä tuplasti vaikeampaa.
Sekä aikuisille ja lapsille voi olla järkyttävää ja suoraan sanottuna loukkaavaa kuulla, että ADHD ei ole vakava ongelma. ADHD:n kanssa elämisen seuraukset voivat aiheuttaa valtavasti ahdistusta henkilöille, joilla on diagnosoitu ADHD.
ADHD voi joskus olla täysin ylivoimainen. Niin paljon, että voi kestää ikuisuuden saada vain yksi asia tehtyä. Tämä johtuu niin sanotusta ”hitaasta kognitiivisesta temposta”, joka on seurausta keskittymiseen ja suunnitteluun liittyvän aivojen osan alivirittyneisyydestä. Kaikkien, jotka uskovat, että ADHD:sta kärsivien pitäisi työskennellä nopeammin, on astuttava syrjään ja annettava heille enemmän aikaa tehtävien suorittamiseen.
Tunteiden epätasapaino on keskeinen ADHD-oire. Se, että ihmisiä kehotetaan lopettamaan ylireagoiminen, vain lisää tämäntyyppistä reaktiota häiriöstä kärsivillä. Pienimmätkin vastoinkäymiset ja haasteet voivat saada jonkun reagoimaan suhteettomasti.
Asiasta tietämättömälle henkilölle ADHD-ihmiset voivat vaikuttaa siltä, että he käyttäytyvät ikään kuin tahallaan häiritäkseen sinua. He eivät kuitenkaan yritä suututtaa sinua tai keskeyttää sinua. Kyse on vain siitä, että heidän aivonsa yksinkertaisesti toimivat eri tavalla. He eivät yritä olla vaikeita.
ADHD:tä sairastavan henkilön syyttäminen muistamattomuudesta merkitsee sitä, että hän jättää huomiotta sairauden perusoireen. ADHD:n aivoilla on taipumus käsitellä tietoa epäjärjestyksessä. Vaikka ADHD-ihmiset tekevät parhaansa muistaakseen asioita, velvoitteet ja vastuu jäävät usein taka-alalle.
Parhaatkin aikeet voivat kariutua. Tavallisesti järkevä kysymys on, että jos ADHD:sta kärsivän henkilön pitäisi yrittää käyttää tehtävälistaa, ei oteta huomioon sitä, että organisointi voi olla erityisen haastavaa ADHD:sta kärsivälle henkilölle. Jälleen kerran kyseessä on ongelma, jonka juuret ovat toimeenpanevassa toiminnassa.
Vaikka on varmasti totta, että ihmisten ei tarvitse paljastaa ADHD-diagnoosiaan kenellekään, se on heidän oma päätöksensä ja vain heidän itsensä päätettävissä. Ehdotukset siitä, että ADHD:tä sairastavan pitäisi pitää sairautensa salassa, voivat olla hyvin vahingollisia. Se voi saada hänet häpeämään ADHD:ta ja aiheuttaa esimerkiksi hämmennystä ja ahdistusta.
Lähtökohtana ei ole ADHD-oireiden arvosteleminen. Tietämättömät ihmiset voivat loukata tunteita ja aiheuttaa ahdistusta sanomalla mitä ilmeisimmin varomattomia huomautuksia. Välttääksesi suuttumusta, mielipahaa ja nolostumista älä yhdistä ADHD:tä luonteen virheeseen.
Lähteet: (Everyday Health) (NHS) (CDC) (Attention Deficit Disorder Association) (World Federation of ADHD) (HuffPost) (Healthline)
Asiat, joita ei pidä koskaan sanoa henkilölle, jolla on ADHD
Miten ei pidä puhua ihmisille, joilla on tarkkaavaisuushäiriö ja hyperaktiivisuushäiriö
TERVEYS Adhd
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD) on kehityshäiriö, jota sairastaa noin 2-5 prosenttia aikuisista maailmanlaajuisesti. Oireet ilmenevät yleensä ennen 12 vuoden ikää, ja ADHD:tä sairastavilla on tyypillisesti ongelmia muun muassa keskittymisessä ja paikallaan istumisessa.
ADHD:hen liittyvät väärinkäsitykset herättävät usein tietämättömien ihmisten kysymyksiä, jotka voivat loukata häiriöstä kärsivien tunteita. Mitä asioita ei siis koskaan saisi sanoa ADHD:tä sairastavalle?
Klikkaa galleriassa eteenpäin ja lue lisää tilasta sekä kysymyksistä ja kommenteista, joita ei koskaan pitäisi esittää.