Tiesitkö, että ensimmäinen hätänumerojärjestelmä alkoi Lontoossa?
Pelkoa kokevan lapsen vanhempana voi olla vaikea tietää onko pelko normaalia ja meneekö se lopulta ohi, vai onko lapsellesi kehittymässä ahdistuneisuushäiriö. Asiantuntijoiden mukaan on kolme keskeistä tekijää, jotka on otettava huomioon, kun kysytään voiko lapsellasi olla ahdistuneisuushäiriö. Katso tästä galleriasta tarkemmin mitkä ne ovat.
Olipa kyse sitten sängyn alla olevista hirviöistä tai murtovarkaista, useimmat elleivät kaikki, kokevat lapsena tiettyjä pelkoja.
Useimmiten lapsuuden pelot ovat väliaikaisia. Vanhemmat huomaavat usein, että pelot menevät itsestään ohi.
Joskus lapsuuden pelot voivat kuitenkin kehittyä fobiaksi tai ahdistuneisuushäiriöksi, ja tätä prosessia voi olla vaikea havaita.
Juuri siksi, että lapsuuden pelot ovat niin yleisiä, vanhempien on joskus vaikea määrittää onko lapsen pelko normaalia vai onko kyseessä jokin vakavampi asia.
Pelot voidaan luokitella fobioiksi tai ahdistuneisuushäiriöiksi, kun niistä tulee heikentäviä tai jos ne haittaavat päivittäisiä toimintoja.
Yleensä yhdistämme fobiat ja ahdistuneisuushäiriöt aikuisiin, mutta itse asiassa ne ovat yleisiä myös lapsilla, ja niihin sairastuu joka kolmas lapsi.
Lasten kokemat pelkotyypit muuttuvat yleensä vauvojen, lasten ja nuorten kasvaessa ja sopeutuessa uusiin ympäristöihin.
Esimerkiksi imeväis- ja pikkulapset pelkäävät usein kovia ääniä, vieraita ihmisiä ja vanhempistaan erossa olemista.
Esikouluikään mennessä pelot ovat yleensä mielikuvituksellisempia. Niitä voivat olla esimerkiksi aaveet tai hirviöt.
Nuorten pelot ovat yleensä enemmän samankaltaisia kuin aikuisten kokemat pelot. Kun nuoret alkavat saada enemmän todellisia kokemuksia, sosiaalisten pelkojen kehittyminen ei ole harvinaista.
Jos et ole varma onko lapsesi pelko normaalia vai onko hänellä ahdistuneisuushäiriö, on kolme päätekijää, jotka on otettava huomioon.
Ensimmäisenä on tiheys: kuinka usein pelko esiintyy? Jos tietty pelko ilmenee esimerkiksi vain kerran vuodessa, kyse ei todennäköisesti ole mistään vakavasta pelosta.
Jos lapsesi kuitenkin tuo pelkonsa esiin päivittäin ja siitä on tulossa kamppailu, se voi olla merkki siitä, että ahdistuneisuushäiriö on kehittymässä.
Toinen huomioitava tekijä on pelon voimakkuus. Miten lapsesi reagoi, kun tiettyä tilannetta ei hoideta niin kuin hän olisi halunnut?
Yritä antaa lapsesi reaktiolle pistemäärä 1-10, jotta ymmärrät näiden tapausten vakavuuden.
Viimeinen avaintekijä on kesto. Tämä on ratkaiseva tekijä, kun on päätettävä onko aika hakea ammattiapua.
Asiantuntijat suosittelevat, että lapsellesi annetaan aikaa nähdä, rauhoittuuko pelko itsestään vai jatkuuko se, ja tuleeko siitä pitkäaikainen ongelma.
Mielenterveyden häiriöiden diagnostiikan ja tilastollisen käsikirjan viidennen painoksen (DSM-5) mukaan pelkojen on jatkuttava vähintään kuusi kuukautta, ennen kuin ne voidaan diagnosoida fobioiksi tai ahdistuneisuushäiriöiksi.
Käytännössä ei kuitenkaan ole ehkä järkevää odottaa kuusi kuukautta ennen kuin hakeudutaan neuvontaan, varsinkin jos lapsen pelot tekevät päivittäisestä elämästä hyvin vaikeaa.
Kun hallitset lapsesi pelkoja, voi olla suuri houkutus puuttua asiaan ja suojella häntä ahdistukselta.
Asiantuntijat kuitenkin varoittavat tästä lähestymistavasta, sillä vaikka se saattaa tarjota tilapäistä helpotusta, pitkällä aikavälillä se vain pahentaa lapsen pelkoa.
Sen sijaan vanhempien tulisi pyrkiä löytämään tasapaino lasten pelkojen tunnustamisen ja turvatoimien keskustelemisen välillä.
Jos lapsi ilmaisee pelkoa todellisesta uhasta, kuten esimerkiksi kouluammuskelusta tai luonnonkatastrofista, voi olla vaikea tietää miten tulisi reagoida.
Näissä tapauksissa yleinen neuvo on rohkaista avoimeen vuoropuheluun. Avoin keskustelu vähentää huolia tai eristyneisyyden ja/tai häpeän tunteita.
Joissakin tapauksissa se voi auttaa selittämään lapselle, että mahdollisen tapahtuman toteutumisen todennäköisyys on pieni. Jotkut vanhemmat kokevat myös, että varasuunnitelman laatiminen rauhoittaa lapsen mieltä.
Jos lapsesi ahdistuneisuus jatkuu yli kuusi kuukautta, on tärkeää, että hakeudut pätevän ammattilaisen avuksi.
Lasten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) ja erityisesti altistusterapia ovat osoittautunut erittäin tehokkaaksi.
Altistusterapia toimii pääasiassa siten, että henkilö altistetaan pelolleen kontrolloidussa ympäristössä, jolloin se aloitetaan pienissä määrin ja määrää lisätään ajan myötä.
Jos lapsesi esimerkiksi pelkää koiria, terapeutti voi aloittaa näyttämällä hänelle kuvan koirasta.
Kun he ovat tyytyväisiä kuvaan, terapeutti saattaa ehdottaa siirtymään tarkkailemaan koiraa ikkunan läpi. Lopulta terapeutti saattaa tuoda istuntoon pienen koiran, jonka kanssa lapsesi voi olla vuorovaikutuksessa.
Lähteet: (CNN)
Merkkejä siitä, että lapsellasi voi olla ahdistuneisuushäiriö
Kun lapsuuden pelot muuttuvat vakavammiksi
TERVEYS Mielenterveys
Pelkoa kokevan lapsen vanhempana voi olla vaikea tietää onko pelko normaalia ja meneekö se lopulta ohi, vai onko lapsellesi kehittymässä ahdistuneisuushäiriö. Asiantuntijoiden mukaan on kolme keskeistä tekijää, jotka on otettava huomioon, kun kysytään voiko lapsellasi olla ahdistuneisuushäiriö. Katso tästä galleriasta tarkemmin mitkä ne ovat.